Parousia

Yö on unien juhlaa,
mielen valtaistuin,
jossa muistin ja ajattelun palaset
valvetietoisuuden ohittaen
ravistetaan, sekoitetaan ja kootaan
toiseen järjestykseen
luomaan muistin kryptasta
absurdin mixerin,
jossa koettu tuttuus
saa oudon muodon ja merkityksen,
surrealistisen variaation todellisuudesta,
joka on kuin pimeässä kirjoitettua
josta ei aamulla mitään selvää saa.
Aivojen kohinaa,
sielu keskustelemassa itsensä kanssa.


Mutta joskus
on toisenlaisia unia:
kirkasrajaisempia,
yksityiskohtaisempia,
sisältäen enemmän energiaa ja inspiraatiota
eivätkä ne aamun tullen
(eivätkä vuosienkaan jälkeen)
sula muistista pois.
Ne unet
tuntuvat ja näyttävät valvettakin todellisimpina,
jäävät mieleen enemmän elettyjen muistikuvien
kuin unien kaltaisina.

Niissä unissa
on Korkeamman Läsnäolon tulemus,
valtaistuimen haltuunotto
toisenluontoisiin näkyihin.

Ne unet ovat
esiripun halkeaminen,
taivaiden avautuminen,
näkeminen kasvoista kasvoihin niitä ilmestyksiä,
joita valvetilainen mieli ei kykenisi vastaanottamaan.

Ne unet ovat
 kauniita kuin sapatti
kun Kaikkein Pyhin
juhlii ihmissielun kanssa,
näyttäytyy, puhuu ja ilmaisee itseänsä,
virtaa sielun sisään unen avaamista mielenporteista,
tempaamaan katseen Hänen näkyihinsä
näkemään niiden porttien taakse,
jotka Paratiisista karkotuksessa suljettiin
näkemästä salattuja
joihin paljain silmin
nyt vain enkelit saavat katsoa.
Isän, Pojan ja heidän Pyhimmän Henkensä
parousiaa ihmissielun saleihin.

 

 

-Ulla Rautiainen-