Josefuksesta kirjoitin jo aikaisemmin tuolla:
https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.htmlhttps://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.html
Ja tuolla:
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/jouluevankeliumin-vakivaltaisempi-versio.htmlhttp://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/jouluevankeliumin-vakivaltaisempi-versio.html
Tässä vielä muutamia Josefuksen muistiinmerkitsemiä pikkudetaljeja , jotka antavat lisävalaistusta ja taustoitusta UT:n juttuihin.
***
- Luuk. 6:15. Jeesuksen yksi opetuslapsi on Simon Kiivailija ”zelotes” kreikaksi. Näistä selooteista Josefus kertoo paljonkin. Olivat tikarimiehiksi kutsutun kapinallisliikkeen jatkoa ja taistelivat roomalaisvaltaa vastaan. Erittäin vaarallisia ja väkivaltaisia. Seloottiliike tuhoutui Masadan linnoituksen taistelussa, jossa viimeiset tekivät joukkoitsemurhan.
***
- Luukas 19: 12-27. Se Raamatunkohta, jossa Jeesus kertoo leiviskä-vertausta. Jossa jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden. Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ”Emme tahdo tätä kuninkaaksemme”. Palattuaan kuningas käski: ”viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni”.
Tämä Jeesuksen kertoma vertaus oli ihan todellisuuteen perustuva tarina, jonka kuulijat kyllä ymmärsivät. Juuri näin siellä toimittiin. Rooman miehitysvallan alaisuudessa Juudan kuninkaiden oli käytävä Rooman keisarin luona saamassa kuninkaaksi nimityksensä.
Joskus kävi, (kuten Arkhelaokselle), että keisarin luokse lähti toinenkin lähettiläsjoukko anomaan ettei keisari tätä tyyppiä kuninkaaksi nimittäisi vaan jonkun muun. Se oli melkoista uhkapeliä: ei hyvä heilahtanut niille, jotka jäivät hävinneeseen puolueeseen. Kuninkuuden saanut tietenkin ensi töikseen teloitti vastustajansa.
***
- Luuk. 16:1-8 on Jeesuksen kertoma vertaus ovelasta huoneenhaltijasta. Tämänkin tarinan tapaisia tapahtui Josefuksen mukaan tosielämässä: ”...sitten he toivat palavia aineita julkiseen arkistoon haluten tuhota rahanlainaajien velkakirjat estääkseen niin velkojen takaisin perinnän. Heidän pyrkimyksenään oli voittaa velallisten joukko puolelleen ja saada köyhät rangaistusseuraamuksia pelkäämättä nousemaan rikkaita vastaan.”
***
- Luuk. 13:1. Jeesukselle kerrotaan niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen saa Josefukselta selvennystä.
Että semmoista tapahtui monestikin. Isojen juhlien aikana temppeliin kokoontui valtavia ihmismääriä ja useammankin kerran kapinannostattajat käyttivät väenpaljoutta roomanvallan vastaisen kansannousun yrittämiseen tai roomalaisten epäkunnioittava käytös toimi sytykkeenä mellakkaan. Lopputuloksena oli temppelialueen muuttuminen sotatantereeksi ja läjittäin ruumiita.
Siitä voikin huomata, että kun Jeesus ruoskalla ajoi ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet, eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta – eli käytännössä otti temppelin haltuunsa - onnistui hän tekemään sen ilman verenvuodatusta. Alkoi siinä opettaa ja illalla lähti pois. Niin räjähdysherkässä asemassa se oli melkoinen temppu.
Ne tilanteet kun saattoivat lähteä hyvinkin pienestä ja riistäytyä hallitsemattomasti lapasesta:
Eräänkin kerran yksi muurilla vartioinut roomalainen sotilas keksi paljastaa takapuolensa, pyllistää ja pieraista kohti pyhää aluetta. Juutalaiset suuttuivat ja alkoivat viskoa kiviä sotilaiden päälle, johon sotilaat vastasivat aseilla ja pian oli iso määrä ruumiita temppelissä.
***
- Ap. t. 21:38. Se Apostolien tekojen kohta, jossa Paavali joutuu Jerusalemissa mellakan keskellä pidätetyksi ja roomalainen luulee häntä siksi egyptiläiseksi, joka hiljakkoin villitsi ne neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan.
Egyptiläisestä ei sen enempää Raamatussa mainita, mutta Josefuspa antaa tarkemman selostuksen egyptiläisen tapauksesta. Eroavaisuutena tosin on, että Josefuksen mukaan tällä profeetaksi julistautuneella oli peräti 30 000 kannattajaa. Josefus joko liioittelee tai roomalainen vähättelee lukumäärää tai sitten laskutapa on kummallakin erilainen. Ehkä egyptiläinen aloitti neljällätuhannella mutta suosion nosteessa lisää liittyi häneen????
Jokatapauksessa erämaahan menivät siksi että sieltä oli tarkoitus kiertotietä ja aseistettuna tulla Öljymäelle ja sieltä Jerusalemiin, kukistaa roomalainen varusväki ja egyptiläisen ryhtyä hallitsemaan kansaa yksinvaltiaana. Hanke ei onnistunut, roomalaiset tulivat raskasaseistettuina vastaan, ruumiita tuli paljon, mutta pääjehu itse pääsi livahtamaan karkuun. Ja sitten Paavalin luultiin olevan tämä karannut kapinannostattaja.
***
- Luuk. 21:20-21. Jeesus varoittaa, että: ”...kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö”.
Eikä turhaan varoittanut, sillä oleminen piiritetyssä Jerusalemissa oli kauheaa. Josefus kuvaa näin:
”Katot olivat täynnä menehtymäisillään olevia naisia ja pikkulapsia, kujat täynnä kuolleita vanhuksia. Lapset ja nuorukaiset harhailivat taudin pöhöttäminä kuin aaveet pitkin toreja ja kaatuivat siihen paikkaan, missä kuolema heidät kohtasi. Sairauden heikentämänä kukaan ei jaksanut haudata omaisiaan … Monet kuolivat niiden päälle, joita olivat hautaamassa. Monet taas menivät hautoihinsa jo ennen kuin heidän lähtöhetkensä oli vielä koittanut. Eikä … kuulunut itkua eikä valitusta, sillä nälkä ehkäisi tunteiden ilmaisut. Kuivin silmin ja suut tuskan vääristäminä hitaasti kuolevat tuijottivat niitä, jotka olivat päässeet lepoon ennen heitä. Syvä hiljaisuus ympäröi kaupunkia, ja kuoleman yö vallitsi sitä.”
***
- Mark. 13:2. Jeesuksen ennustus ettei Jerusalemin temppelistä ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta toteutuu.
Josefus kuvaa tuhoa: ”Polttouhrialttarin ympärille kertyi suuri määrä ruumiita.Veri virtasi vuolaana temppelin portaita alas, ja ylempänä surmattujen ruumiit valuivat alaspäin.”
Sitten tuli tuhosi kaiken palavan ja lopuksi roomalaiset repivät rakennusten rauniot maan tasalle.
Josefuksen mukaan temppelin totaalinen tuho oli oikeastaan työtapaturma taistelun tuoksinassa: keisari Titus olisi tahtonut säilyttää komean monumentin valloituksensa muistomerkkinä, mutta sodan melskeessä tapahtumat riistäytyivät kaaosmaiseksi ja tapahtui mitä tapahtui.
Merkittävää on vielä huomio, että tämä toisen temppelin palo tapahtui juuri samassa kuussa ja samana päivänäkin, Av-kuun kymmenes, jolloin babylonialaiset laittoivat ensimmäisen temppelin palamaan.
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti