Runoilun lahjasta

Blogiani ja facebook sivuani lukevat ovat huomanneet, että kirjoitan runoja.

Aika siis kertoa mistä ne tulevat.

Puhun kielillä. Jotka eivät tiedä, mitä se tarkoittaa, niin tuosta linkistä infoa: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2017/12/teeseja-ja-vastateeseja-eli-kuinka.html

Puhun siis kielillä. Vuosia sitten tapahtui niin, että kielillärukoukseni alkoivat tulla runomuotoisina: alku- tai loppusointujen, riimien, runorytmin ja -poljennon kanssa. Sitä harjoitusta kesti jonkin aikaa, lausuin tai lauloin kielillärukousta kuin vieraskielistä runoa, josta en mitään ymmärtänyt. Sitten alkoi rukoillessani mieleen nousta (kuin pulputen vettä lähteen pohjalta) suomenkielisiä runolauseita.

Niitä sitten olen kirjannut talteen sitä mukaan kun niitä tulee. En omalla taidollani pysty sepittämään minkäänlaista jos Korkeammalta Taholta tulevaa inspiraatiota ei tipu. Siksi välillä on taukoja.

Jotkut runot tulevat kokonaisuutena, joistakin enemmän tai vähemmän yksittäisiä lauseita joita omalla taidollani täydennän. Jotkut tulevat kuvina. Näen unia tai päänsisäisiä näkyjä, kuin valveunia joita sanoitan runomuotoon. Nämä kuvat tulevat rukouksessani, tai joskus musiikkia kuunnellessani (ja silloin tuntuu kuin Jumala tulisi sinne musiikin sisään ja ilmaisisi itseään sitä kautta) tai vain Jumalaa ajatellessani (rukous ja Jumalan ajattelemisen ero nyt tietenkin on aika liukuva käsite).

Nämä runot eivät ole loppusointuisia, syystä että käsittääkseni ne ovat käännöksiä tuosta rukouskielestäni. Alkumuodossaan kuulen niissä enemmän verbaalisia hienouksia (niissä on alku- tai loppusointuja ja muutakin sana-akrobatiaa) kuin siinä muodossa jossa ne kääntyvät suomenkielelle.

Minään sanatarkkoina profetioina niitä ei lukijoiden kannata ottaa. Sellaisiksi niitä ei ole tarkoitettu. Osa ja osia niistä kyllä on sanatarkasti Korkeammasta Luovuudesta lähtöisin ilman aina edes omaa ymmärrystä mitä yksityiskohdat tarkoittavat ja ilmaisujen avauduttua vasta aikojen päästä kun ne ovat alkaneet toteutumaan tai selitystä on tullut jostain muuta kautta.

Muutama runo on kyllä täysin alusta loppuun asti saatuja ilman omaa ajatusta. En kuitenkaan yleensä käy kelleen erittelemään mitkä runot tai kohdat ovat Pyhän Hengen säkeitä mitkä omiani, syystä että kenen tahansa lukijan olisi tärkeää kehittää kykyä tunnistaa jumalallista kipinää ja oppia itse henkienerottelua. (Eihän ole turvallista ulkoistaa jumalantunnistuskykyään kenellekään toiselle. Jokainen kun kuitenkin lopulta joutuu itse yksin vastaamaan omasta jumalasuhteestaan.)

Minun tapauksessani Jumala ei tehnyt minusta sanelukonetta, jonka kautta olisi antanut pelkkää valmista tekstiä, vaan tiimiläisen jonka kanssa yhdessä luodaan tekstiä, sekoittaen omaa ajatustaan minun ajatuksiini, käyden dialogia tai duettona vuorolaulua jossa vuorotellen kysymme ja vastaamme toisillemme, antaen valmiita lauseita, ajatuksia ja visioita joihin minä vastaan lisäämällä taukopaikkoihin omilla sanoillani kuitenkin Hänen näyttämäänsä visiota ja inspiraatiota.

Kokemus muistuttaa pari- tai ohjattua tanssia, jossa yksi ohjaa ja toinen seuraa, mutta seuraajankin on itse ne askeleet otettava joten ne siinä mielessä ovat kyllä omia askeleita vaikkakin viejän ohjaamaan suuntaan (tästä ns. ”peesaamisesta” kirjoitan myöhemmin pidemmän selostuksen).

Prosessiin kuului myös että Jumala käskee minun lukemaan tiettyjä teoksia joista saan lisäoppia runojen muodostamiseen ja sanavarastoni laajentamiseen. Kutsumus täytyy näet ottaa senverran tosissaan että viitsii opiskella aihetta.

Henkilahjojen tarkoitus kun ei ole olla korvaamassa tai oikeuttamassa laiskuutta vaan päinvastoin olla yllykkeenä ahkerointiin. Koska jokainen on tarkoitettu olemaan osana ihmiskuntaa niin että kunnioittaa toisten osaamista eikä ylpistyä olemaan erillinen saareke jonka ei muka tarvitse vertaistasolta ottaa oppia keneltäkään. (Tästä tasapainottelusta Jumalan kuulemisen ja ihmisten kuulemisen välillä kirjoitan myös myöhemmin laajemmin.)

Tämän selostuksen tarkoituksena on olla valaisevana palana siitä mitä profetaalisuus käytännössä on ja miten se esim. toimii. Painottaen että tämä on nimenomaan vain minun kokemukseni (ja tässä asiassa muutoksia voi tulla milloin tahansa ja yleensä tuleekin heti jos alkaa jumiutua enemmän toimintatapaan kuin Toiminnanohjaajaan). Jumala kohtelee ihmisiä yksilöllisesti ja toimii eri ihmisten kanssa eri tavoin.

Yhdellä ilmaisulla sanottuna profetaalisuus on Pyhän Hengen syleilyssä olemista, Isän Jumalan tunteiden tuntemista omassa sielussaan ja yhteisellä äänellä PH:n kanssa Jeesuksen rakastamista ja Jeesuksen rakkauden vastaanottamista ja Jeesuksen ylistämistä.

Ylistäminen = osallistumista Jeesuksen kruunaamiseen maan ja taivaan kuninkaaksi. (Siitähän siis tiivistettynä koko uskovaisuudessa on kyse; olenko oma jumalani vai annanko Hänen, Jeshua Adonain olla minun Jumalani.) (Ylistämisellä en siis tarkoita mitään musiikkigenreä).

Esimerkki yhdestä ensimmäisistä ja kokonaisimpina saaduista runoistani on tuon linkin takana: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/07/runo-unelmasta.html


-Ulla Rautiainen-