Paljon auttaa terve moraalintaju hyvän ja pahan tunnistamiseen. Maailmasta tulisi paljon parempi paikka, jos ihmiset arkijärjellä tavallisessa elämässään tekisivät enemmän valintoja hyvän kuin pahan puolesta.
Mutta entä sitten kun kysymys on ihka oikeista demonihengistä?
Raamatusta ei valitettavasti löydy tarkkaa ohjetta, miten riivajahengiltä suojaudutaan tai miten niitä ajetaan ulos. Eksorkistit eivät sieltä löydä yksityiskohtaista käsikirjoitusta, miten manausseremonia tulisi suorittaa.
Raamatussa on useita kohtia, joissa Jeesus tai opetuslapset onnistuneesti ajavat ulos demonisia henkiä riivatuista ihmisparoista. Kertomukset ovat kuitenkin ärsyttävän lyhytsanaisia ja ylimalkaisia: Jeesus saapuu paikalle, riivaajahenki pillastuu panikoimaan pelkästä Jeesuksen läsnäolosta ennen kuin tämä on kiinnittänyt huomiotakaan riivattuun ja pakenee Jeesuksen ensimmäisistä sanoista. Sitten jo joukolla ihmetelläänkin ex-riivatun parantumista.
Helppoa kun kakun syönti?
Missä on vihkiveden pirskottelu, krusifiksien heiluttelu, tuntikausia jatkuva monisanaisten rukouslitanioiden ja manaussanojen hokeminen? Eikö pitäisi lukea raamatunlauseita, veisata virsiä tai pihistää ehtoollisöylättejä kirkosta, joilla pelotella pimeyden henkiä? Missä on kaikki äksöni? Kyllä yhteenottoon beelsebulin kanssa pitäisi saada Manaaja elokuvien kaltaisia efektejä.
Syy, miksi mitään ohjeita ei anneta, on että mitään ohjeita ei ole. Ei määriteltyjä rituaaleja, ei taikasanoja, ei voimaesineitä.
Koska voima ei ole teoissa, eikä ainakaan esineissä, vaan suhteessa.
Suhteessa Jumalaan. Niin kuin Jeesus sanoi: ”...ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:5)
Ilman suhdetta käy kehnosti kuin Skeuaan pojille:
”Myös muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa’. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’ Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.” (Apt.19:13-16).
Olipa noloa ylvään ylipapin jaloille jälkeläisille: turpiin saaneina nakupelleinä pinkoa pakoon riivaajan räkäinen nauru perässä raikumassa.
Sillä paholainen pelkää ainoastaan Jumalaa ja se, kuinka läheisessä suhteessa olemme Jumalaan, määrittää sen, paljonko meillä on voimaa vastustaa paholaista. Skeuaan pojat tekivät kyllä ulkonaisesti kaiken samoin kuin apostolitkin, mutta ilman todellista yhteyttä Jumalaan.
Yhden ohjeen Jeesus kyllä yhdessä tilanteessa antaa: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” (Mark.9:29)
Rukouksen vielä ymmärtää, mutta syömättömyydessä tuskin itsessään voimaa on. Jotkut hämähäkit pystyvät olemaan vuodenkin syömättä siitä pyhemmiksi tulematta. Nälässä oleminen ei sädekehää kasvata, paaston idea lienee rajalliseksi ajaksi irrottautuminen ”maallisista” ja intensiivisemmän huomion keskittäminen jumalasuhteen syventämiseen.
Josta se voima sitten tulee.
Lisäksi paastoaminen kasvattaa itsekuria, jolla on merkitystä, sillä paholainen saa helposti otteen ihmisestä hillitsemättömien mielihalujen kautta.
Siis läheinen suhde Jumalaan ja eläminen Jumalan tahdon mukaisesti.
Niin kuin Jaakob sanoi:
"Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset." (Jaakob 4:7-8)
Sillä jos elämäntavassamme on syntejä, Jumalan tahdon vastaisia alueita, on jokainen niistä kuin koukku, josta paholainen saa tarttumapintaa ottaa kiinni sieluistamme.
Ainut ohje on siis Jeesus. Tarvitsemme häntä kuin puu juuriaan tai oksa puuta. Voima on Jeesuksessa, ei missään muussa. Kun olemme lähellä häntä, olemme lähellä hänen voimaansa ja sitä paholainen pakenee.
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti