perjantai 10. maaliskuuta 2017

Gerasalainen riivaus


Tämä tarina on murhamysteeri. 2000 ruumista ajelehtii järvessä. Kuka on syyllinen?

Matt 8:28-34, Mark 5:1-20, Luuk 8:26-39 kerrotaan vauhdikas tarina Jeesuksesta ja riivatuista. Kertomukset ovat pääpiirteiltään yhteneviä, pienet eroavaisuudet johtunevat kerronnallisista syistä ja asioiden ja näkökulmien erilaisista painotuksista kuten todistajanlausunnoissa yleensä tapahtuu. Yhdessä mainitaan tapahtumapaikaksi gadaralaisten alue, toisissa gerasalaisten. Selitys on, että Gadara ja Gerasa olivat lähekkäin olevia kaupunkeja ja aluetta kutsuttiin kummallakin nimellä.
Yhdessä mainitaan riivattuja olleen kaksi, toisissa puhutaan vain yhdestä. Ilmeisesti toinen oli pahemmassa jamassa oleva pääpukari ja kuuluisampi tapaus vähemmän kiinnostavan jäädessä julkkisriivatun varjoon ilman suurempaa huomiota.

Yhdistetty kooste kolmen evankeliumin kertomasta menee suunnilleen näin:

Jeesus opetuslapsineen rantautuu veneestä maihin. Vastaan ryntää paikallinen harminaihe ja toinen samanlainen perässä. Kerronta keskittyy tunnetumpaan pelättiin. Alastomana viuhahteleva mies asuu hautaluolissa, huutaa, runtelee itseään kivillä ja raivoaa niin uhkaavana että tiekin on hänen takiaan pitänyt sulkea. Hullua on yritetty hillitä köysillä ja kahleilla, mutta aina hän on särkenyt kahleet.

Mutta nyt tilanne kääntyykin yllättäen päälaelleen. Yötä päivää paikkakuntaa terrorisoinut raivopää pelästyy vuorostaan ja kauhuissaan heittäytyy maahan Jeesuksen eteen anellen isolla äänellä: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman Poika? Minä rukoilen sinua: älä ennen aikaasi tule minua vaivaamaan ja käskemään syvyyteen!”

???????????????

”Ennen aikaasi?” Ihan kuin tässä puhuttaisiin jostain aiemmin tehdystä sisäpiirisopimuksesta (tai tuomiosta), jonka nämä molemmat osapuolet tuntevat ja jota toinen osapuoli pelkää hysteerisesti ennen aikaa pantavan toimeen.
Eikä Jeesuksen todellisesta henkilöllisyydestä näytä olevan mitään epäselvyyksiä.
Eikä Jeesuksenkaan tarvitse ruveta arvailemaan minkä kanssa on tekemisissä, vaikkeivat riivaajat käykään esittelemään itseään nimeltä, vaan ilmoittautuvat ”Leegioksi”, 6000 sotilaan joukko-osastoksi.

Ehkei nimiä tarvita, ehkä pimeämmän henkimaailman puolella yksilöllisyys on katoava ominaisuus (monet demonologian tutkijat todellakin sanovat, että pimeän henkien maailmassa on raudanluja hierarkia ja vähän yksilöllisyyttä).
Tai ehkä se on sodanjulistus tyyliin ”Me ollaan uruk-hai ja me tapellaan!”, kun eivät uhmassaan halua (tai uskaltaudu) esittäytyä vaan piiloutuvat joukon taakse.
Ettei Jeesus niin tarkkaan tunnistaisi ne itse luomansa henkiolennot, jotka kauan sitten ennen maailmanajan alkamista ja ennen enkelten lankeemusta olivat vielä hänen palvelijoitaan, mutta jotka jostain käsittämättömästä syystä pettivät Luojansa, kävivät tuhoon tuomittuun sotaan Luojaansa vastaan ja saastuivat turmeluksen olioiksi. (Vähän niin kuin Melkor turmeli haltioita örkeiksi Tolkienin tarustossa).

Jokatapauksessa tässä oli kahden henkivallan yhteentörmäys, jossa kumpikin osapuoli tunnisti toisensa näkymättömän todellisuuden eikä näkyvän kautta ja jotka olivat tunteneet toisensa toisessa todellisuudessa jo kauan ennen näitä tapahtumia.

Tilanne etenee nopeasti niin, että riivaajat siirtyvät miehistä lähellä olevaan sikalaumaan. 2000 sikaa vauhkoontuu, syöksyy jyrkänteeltä järveen ja hukkuu. Sikopaimenet pakenevat ilmoittamaan kaupunkiin tapahtuneesta. Koko kaupunki lähtee ihmettä katsomaan.
Eivätkä kiittääkseen.
2000 arvokasta elikkoa on raatoina järvessä, melkoinen omaisuus siis tuhottuna. Ties mitä tihutöitä äsken rantautuneet muukalaiset vielä keksisivät tehdä. Jeesus ja kumppanit saavat nopeat lähtöpassit pois siltä alueelta.

Ennen kuin Jeesus nousee veneeseen, pahoista hengistä vapautunut pyytää saada liittyä Jeesuksen seuraan. Jeesus kuitenkin torjuu pyynnön ja sensijaan nimittää miehen siltä seisomalta evankelistan virkaan. Mies lähtee ja alkaa julistaa Dekapoliin alueella tapahtuneesta ihmeestä.

Tarinassa on useita huomionherättäviä yksityiskohtia.

Yleensä Jeesus pyysi ihmisiä seuraamaan itseään eikä suinkaan kieltänyt liittymästä joukkoonsa. Olisi luullut, että niin kauheassa tilassa juuri olleen olisi ollut ehdottoman tärkeää pysytellä pitkään ja tiiviisti Jeesuksen lähietäisyydellä, mutta sensijaan Jeesus lähettää hänet takaisin juuri niihin olosuhteisiin, jossa riivaus ilmeisesti alkoi.

Entä miksi kansanjoukko ei riemuitse riivattujen parantumista? Saatiinhan taas tie yleiseen käyttöön ja tienoo turvalliseksi. Miksei muitakin parantamista vailla olevia kanneta kiireesti Jeesuksen tykö? Sen sijaan Jeesus ajetaan takaisin sinne mistä tulikin.

Olivatko miehet edes riivattuja vai vain henkisesti sairaita?

Mikäli oletetaan, että tapahtumat menivät juuri niin kuin Isossa Kirjassa kerrotaan, jotain outoa ainakin toisessa miehessä kyllä oli. Hänen fyysiset voimansa ylittävät moninkertaisesti tavallisen ihmisen määrän. Ja kuinka hän erehtymättömästi tunnistaa vasta rantautuneesta tavallisen näköisestä miesjoukosta silmänräpäyksessä yhden Jumalan, Korkeimman Pojaksi? Mistä hän tietää tuntemattoman miehen nimen, saati hänen asemansa maailmankaikkeuden järjestyksessä?

Ja jos kysymys oli vain mielisairaudesta, miten miesten parantumista välittömästi seurasi sikalauman yllättävä joukkoitsemurha? Jos jokin tuhoava voima ei todella siirtynyt miehistä sikoihin, mikä aiheutti eläinten yhtäaikaisen sekoamisen?

2000 röhkijän lauma on iso. Yhden tai kahden hullun melskaaminen ei moiseen reaktioon riittäisi. Sen aikaiset siat olivat erilaisia kuin nykyajan pitkälle jalostetut nasupossut. Ne olivat pelottavia, aggressiivisia, villisikojen kaltaisia petoja, joista yksikin kykeni tappamaan aikuisen miehen. (Luultavasti niiltä kuitenkin poistettiin torahampaat hyvissä ajoin.) Kansantarinoissa ja mytologioissa ne esittivät karmeiden hirviöiden osaa.

Mikä yleensäkin tässä on sikojen osuus? Ja kenenkä syytä eläinten joukkotuho on? Eivät Jeesuksen suorittamat ihmeet muissa tilanteissa aiheuttaneet niin valtaisaa omaisuuden tuhoa ja taloudellista tappiota. Oliko tapahtuma riivaajien kosto Jeesukselle tämän saattamiseksi huonoon maineeseen? Vai saiko Jeesus onnettomuuden jotenkin aikaan ja jos niin, miksi?

Miksi siellä edes oli sikoja? Mooseksen lain mukaan sika on saastainen eläin, johon kunnon juutalainen ei koskenutkaan. Jos sikojenkasvattajat olivat juutalaisia, he olivat tekemässä luvatonta bisnestä.

Saattoi tietysti olla, että eivät olleet juutalaisia. Dekapoliin alue, jossa Gadara ja Gerasa sijaitsivat, oli kreikkalaisten asuttamaa seutua. Siinäkin tapauksessa on mahdollista, että asiaan liittyi jotain, jota Jeesus ei pitänyt oikeana.
Ehkä nämä siat eivät olleet ruokapöytiä varten, vaan niitä kasvatettiin kreikkalaisten epäjumalien uhrialttareille. Sika oli yksi tavallisempia uhrieläimiä hellenistisessä uskonnossa ja uhrieläimiä tarvittiin paljon.

Kummassa tahansa asiantilassa tapahtuma olisi raivannut pöydän puhtaaksi koko yhteisön aloittaa toisenlainen elämäntapa, johon Jeesus olisi voinut heidät ohjata. Jos miesten puhdistuminen riivaajista antoi näille uuden elämän mahdollisuuden, sikojen häviäminen olisi voinut olla alkusysäys puhdistaa koko yhteisö.

Sillä koko yhteisössä näyttää olevan jotain vialla. Siinä vaiheessa kaupunki näyttää olleen melkoisessa eristyksessä riivattujen riehunnan tehdessä tien kulkukelvottomaksi. Pääsikö sinne vesitsekään, jos raivopäät aina hyökkäsivät veneitä vastaan kuten tälläkin kertaa? Näyttää kuin riivatut olisivat toimineet jonkinlaisina vartijoina estämässä kaupunkiin tai sieltä ulos pääsyä.

Mutta koska tilanteen vapautumisesta ei iloita, herää kysymys, kohtasiko siinä tarjonta jonkinlaisen kysynnän. Haluttiinko edes muutosta?

Ehkä nämä riivatut olivat vain jäävuoren huippu, näkyvä huipentuma koko yhteisön sairaudesta ja pahan vallassa olemisesta. Ehkä riivaus oli saanut niin ison otteen näistä miehistä, koska pahan vallalle oli kollektiivinen pohja ja riivattujen riehunta sopiva pala kokonaiskuvaan.

Jos siellä oli juutalaisia hämäräbisneksiä harjoittamassa, oli syytäkin tehdä se uskonveljiltä näkymättömissä.
Tai ehkä olympolaisten jumalien palvonta niin likellä juutalaisaluetta sujui kitkattomammin, kun hebrealaisilla naapureilla ei ollut tuloa kaupunkiin sitä turmion iljetystä kauhistelemaan.
Tai ehkä kaupungissa vain oli ajauduttu sellaiseen mökkihöperyyteen, jossa ei vieraita suvaittu. Silloin oli oikeastaan ihan kätevääkin, että tie oli suljettu.

Jeesus ajetaan tällä kertaa pois, mutta tarina kokonaisuudessaan ei pääty näin huonosti. Myöhemmin Jeesus palaa Dekapoliin alueelle uudelleen ja saa innostuneen vastaanoton (Mark7:31-37, 8:1-9). Ehkä riivauksesta vapautunut oli tehnyt niin hyvää työtä kertoessaan kokemastaan ihmeestä, että muutos asenteissa oli tapahtunut.

Ehkä siksi Jeesus halusi miehen jäävän alueelle. Hän ei vaatinut vain ihmisiä uskomaan itseensä, vaan itse uskoi ihmisiin jopa luottaen heidän kykyihinsä enemmänkin kuin kukaan järkevä ihminen olisi tehnyt. Hän ei ylisuojellut parantamaansa potilasta vaan heitti tämän reippaasti toimintaan.
Joka näyttää kanteneen hyvää hedelmää.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti