Käärmeen kähyä

Miksi juuri käärme on pahan symbolina?

Leviatan, (joka Jobin kirjan suomennoksessa on käsittämättömästä syystä käännetty krokotiiliksi, vaikka sana tarkoittaa tarunomaista muinaismaailman merihirviötä), – siis Leviatan (Jes. 27:1) käärmeeksi nimitetty (לויתן) on sananmukaisesti ”kiemurteleva”. Se on siis se pahan ominaisuus, johon halutaan kiinnitettämän huomio.

Myös kaksihaaraisella kielellä puhuva, toisella puolella kieltä yhtä ja toisella puolella toista. Yleismaailmallisesti käytetty petollisen puheen vertauskuvana. Amerikan intiaanitkin kutsuivat sopimuksia rikkovia valkonaamoja käärmeenkielellä puhuviksi.

Kiemurteleva eläin, kiemurtelevaluonteinen henki. Jotenkin tällä tavalla näkemykseni ja kokemukseni mukaan:

Puhuu siis kahta, tai jopa useampaa "totuutta" ja kiemurtelee viekkaasti alta pois kaikkia tarttumisyrityksiä. Muuttaa muotoaan tarpeen mukaan, esiintyy missä tahansa valeasussa ja millä tahansa keinoilla. Hyökkää häikäilemättömän aggressivisesti tai heittäytyy säälittäväksi uhriksi pelotellen tai syyllistäen sitä vastustamaan käyvää.

Väitteleminen sen kanssa on kuin sumun huitomista. Se vääntelee ja väistelee ovelasti asiallisia argumentteja. Kun yritetään puhua aidasta, se alkaa puhua aidanseipäistä. Asia vedetään sivuun alkuperäisestä aiheesta poukkoilemaan omituisesti edestakaisin ja holtittomasti asiasta toiseen ja vaihtamaan suuntaa aina sen mukaan miten se sitä hyödyttää.

Se laittaa sanoille uusia merkityksiä niin ettei sanottu tarkoitakaan sitä mitä se normaalikielessä tarkoittaa. Se valehtelee estottomasti, iskee odottamatta, puukottaa selkään ja levittää tuhoisaa myrkkyä valheillaan. Se on äärimmäisen manipuloiva eikä kunnioita mitään totuuksia eikä mitään rajoja.

Se saattaa esiintyä näennäisen lempeänä, kohteliaana ja hyvätapaisena, mutta rivien väleissä ja peitellyissä vihjauksissa on raakoja loukkauksia. (Esim. keskustelijan järkevyys kyseenalaistetaan siirtymällä muka huolekkaasti, auttamishaluisesti ja hyväntahtoisesti kyseisen henkilön sieluntilan tarkasteluun ja näin peitellysti annetaan ymmärtää, että taitaa pakasta puuttua montakin korttia.

Sen kohtaamisesta jää omituisen hämmentynyt, loukattu, pahimmillaan henkisesti raiskattu olo.

Tämä henki mielellään tekeytyy pettävästi näyttämään oikealta ja hyvältä. Se tekeytyy ”valkeuden enkeliksi”, kuten 2 Kor.11:14  sanotaan. Tuskinpa Paratiisin käärmekään esittäytyi Eevalle olevansa Jumalan päävastustaja tullessaan ”ihan vain hyvää tarkoittaen opettamaan” mitä Jumala oli sanomisillaan oikeasti tarkoittanut.

Se toimiikin mielellään uskovaisten ja hengellisten yhteisöjen kautta. Se pesiytyy kirkkoihin ja rukoushuoneisiin, taistelee oikeaoppisuuden lippujen alla, esiintyy Pyhän Hengen nimissä ja käyttää taitavasti raamatunlauseita ja hengellisiä fraaseja pettämiseen.

Niin kuin Jaakko Heinimäki Kerettiläisen käsikirjassa sanoo: ”Raamatunsitaattien runsas viljely ei ole koskaan kertonut kenenkään oikeaoppisuudesta yhtään mitään. Tai ehkäpä onkin; Jeesusta erämaassa koetellut paholainen ei juuri muuta tehnyt kuin siteerasi pyhiä kirjoituksia.”

Mutta koska tarkoituksena on pettäminen, raamatunlauseiden todellinen tarkoitus vedetään aina enemmän tai vähemmän vinoon.

Rajattuun tilanteeseen tarkoitetusta tehdään yleinen sääntö tai yleisestä säännöstä rajattu.
Vertauskuvallisiksi tarkoitetut selitetään kirjaimellisesti tai kirjaimelliset vertauskuvallisesti.
Suositaan puolitotuuksia, joissa asiasta esitetään vain osa ja kokonaisuuden särkyessä opetus saattaa kääntyä aivan päälaelleen. (Esim: katso kirjoitukseni lesken rovosta: http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/09/legenda-lesken-rovosta.html )

Tahallisilla tai tahattomilla käännösvirheillä saadaan paljon sekaannusta aikaan. (Käännösvirheistä kiinnostuneiden kannattaa klikata tätä linkkiä:
tuomasjasuvi.jesusanswers.com/kosyvanto.htm ).

Yksittäinen kohta repäistään asiayhteydestä irti ja istutetaan toisenlaiseen kehykseen. Tottahan on, että Raamatusta löytyy lupaus enkeleistä, jotka kannattelevat käsillään ettei jalkaa kiveen loukkaisi, muttei sitä ole tarkoitettu yllykkeeksi tehdä surmansyöksyä temppelin harjalta, niin kuin Jeesusta kiusaava perkele esittää (Luuk.4:9-12).

Jne, jne... Kirkollinen historia on täynnänsä mitä omalaatuisempia tulkintoja, mitä mikäkin raamatunpaikka ”oikeasti” tarkoittaa. Ja kun virheellinen tulkinta saadaan vakiinnutettua oppirakennelmiin, sitä onkin jo vaikea siivota pois. Käärme osaa esiintyä yhtä jouhevasti vanhoillisena konservatiivina kuin liberaalina uudistajanakin, kunhan vain Jumalan tarkoitus hämärtyy tunnistamattomaksi.

Tässä aiheessa on hyvä muistaa, että kaikki erimielisyys, loukkaava keskustelukulttuuri ja huono käytös tuskin ovat henkivaltojen hyökkäyksiä. Mutta silloin, kun selviä viittauksia siihen suuntaan on, on hyvä tietää, minkä kanssa on tekemisissä. Ja että Jeesuksen lupauksen  – josta edellisessä kirjoituksessa puhuttiin  – mukaan meidän ei aivan avuttomia siinäkään tilanteessa tarvitse olla.

Käsittääkseni tämä ”käärmeiden nostelemisen” kyky on sama, mitä apostolien kirjeissä kutsutaan henkien erottamisen ja riivaajien ulosajamisen armolahjaksi. Jonka kanssa onkin sitten pidettävä järki päässä ettei ala kuvitella omia tunteitaan, mieltymyksiään ja ennakkoluulojaan täksi kyvyksi. Käärmeen petos kun voi tulla sitä kauttakin, että ihminen alkaa kuvitella omia mielenliikkeitään Jumalan ääneksi ja sillä tavalla äkkiä onkin korottanut itsensä ja oman mielensä pyyteet jumalaksi Jumalan paikalle.

Aito henkien erotttamisen lahja tulee Jumalalta eikä sillä ole mitään tekemistä ihmistunteiden tai ihmisviisauden kanssa. Se on yksinkertaisesti toispuoleisen todellisuuden tunnistamista, näkymättömään olevaisuuteen näkemistä ja Pyhän Hengen ohjauksessa mahdollista.


-Ulla Rautiainen-