Eliamaista elämäntapaa

Kuten näissä tapauksissa tavallista, sanoman vastaanottajalla oli kuullun ymmärtämisen vaikeuksia. Vaikka Elia selkokielisesti ilmoitti, että säätilakatastrofi oli Jumalan rangaistus kuninkaan ja hänen sukunsa jumalattomasta elämästä, väänsi Ahab asian niin että Elia ihan omaa ilkeyttään oli syössyt valtakunnan ilmastonmuutokseen ja että ongelma ratkeaisi Elia tappamalla.

Elia Tisbeläinen (hepr. Elijah אליה = Jahve on Jumala) oli Jumalan puhetorvi, profeetta, jonka elämäntehtävänä oli kertoa Israelin kuningas Ahabille uutisia, jotka saivat kuulijassa murhanhimoisia reaktioita aikaan. Suurimman osan tunnettua elämäänsä Elia viettikin henkensä edestä viranomaisia paeten ja piilotellen.

Elian siviilielämästä ei missään paljoa avata. Ainoa tieto on, että oli Gileadiin asettuneita siirtolaisia. Ainakin siitä lähtien, kun pääsi/joutui Herran profeetaksi näyttää siltä, että hän oli perheetön, asunnoton ja vailla työpaikkaakin oleva irtolainen. Vaatetuskaan ei ollut järin muodikas, kun karvanahkaan sonnustautuneena kuljeskeli. Lisäksi valtiovalta oli julistanut hänet henkipatoksi, jota armeijan voimin jahdattiin pitkin erämaita.

Eipä hyvä ansioluettelo, ainakaan noin tavanomaiselta kannalta katsottuna.

Siksi onkin varsin merkillistä, että varsinkin karismaattisissa ja jopa menestysteologisissa piireissä on suurta innostusta ja pyrkyä päästä Elian kutsumukseen, voiteluun ja virkaan.
Tottahan tietysti, että Elialla oli kadehdittavat jubileeraukset Jumalan virratessa lävitseen, mutta moniko ”Elian voitelua” itselleen rukoileva mukavuuskristitty hänen kokonaiselämäntyyliinsä suostuisi?

Profeetan elämässä Jumalan maailma ja ihmisten maailma kokevat väkisinkin ryskyvää yhteentörmäystä, jossa on pakko valita puolensa. Molemmista ei voi kuoria kermoja päältä, ottaa kummastakin etuuksia ja säilyä molempien todellisuuksien mukavuusalueella.
Kummin päin valitseekin, toisesta kokee menetyksiä ja mitä syvemmälle toisessa menee, sitä kovemmin toinen iskee vastaan.

Kysymys on vain siitä, katsooko asioita hengelliseltä vai maalliselta näkökulmalta. Että kumpi on voitto ja kumpi tappio?
Ja että kumman maailman kokee todellisemmaksi.

Totta tietysti, että extreemellinen omistautuminen Taivaan Valloille on syystäkin huonossa huudossa. Sen verran ikäviä esimerkkejä äärifanaattisuudesta on kristinuskonkin piirissä olemassa. Joka on joutunut liian ahtaaksi vedetystä uskonnollisuudesta kärsimään, ei hevillä kannata laimean kohtuuden ylittävää hurskastelua.

Kyse on kuitenkin eri asiasta, vaikka ymmärrettävsti asiaan vihkiytymätön nihkeästi eroa tunnistaa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että terve hengellisyys pitkällekin vietynä ei käytä uskoa arkielämän velvollisuuksien väistelyyn, ei hyväksikäytä muita ihmisiä, ei havittele valtaa ja rikkauksia ja säilyttää totuuden- ja suhteellisuudentajun.

Elian tarinan voi lukea Vanhan Testamentin 1 Kuningasten kirjan 17 luvusta eteenpäin 2 Kuningasten kirjan 2. lukuun.

Eliasta olen kirjoitellut enemmänkin: http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2016/11/elian-hengesta.html

Tuolla vielä lisää: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/08/eliamaista-kaksoiselamaa.html


-Ulla Rautiainen-