Elia oli Vanhan Testamentin profeetta, josta kerrotaan 1 Kuningasten kirjan 17 luvusta eteenpäin ja 2 Kuningasten kirjan 2 lukuun asti.
Hän teki ällistyttäviä ihmeitä: herätti ainakin yhden kuolleen, sai tulen iskemään taivaasta, kuivuuden ja sateen tulemaan sanallaan, siirtyili Hengen heittelemänä paikasta toiseen. Ei tarvinnut huolehtia ruuanhankinnasta: korpit roudasivat hänelle leipää ja lihaa aamuin illoin, häntä elättävän lesken ruukuissa jauhot ja öljy lisääntyivät ihmeenomaisesti ja vielä enkeli toi ihmeleipää, jonka varassa pärjäsi 40 päivää ja yötä. Juoksi nopeammin kuin kuninkaan hevoset, sai veden jakaantumaan Jordanissa ja nousi tulisissa vaunuissa taivaaseen.
Olisikin aika jännää saada samankaltaiset kyvyt.
Sitäkö Elian hengessä oleminen olisi?
Enpä usko että se ihan sitä tarkoittaa.
Elialle tapahtui muutakin:
Hän (Jumala) sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen.” Ja katso, Herra kulki ohitse. Ja suuri myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.
Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?”. (1Kun 19:11-13)
Minä luulen, että tässä on Elian tarinan ydinkohta. Että Elian hengessä oleminen ei niinkään tarkoita suurien ihmeiden tekemistä. Jeesus sanoi Johannes Kastajan olleen ennustettu messiaan edellä käyvä Elia (Matt 17:12-13), eikä tämän kerrota tehneen yhtään ihmettä.
Luulen Elian hengessä olemisen tarkoittavan Jumalan tunnistamista. Niin kuin Johannes Kastaja tunnisti ison ihmisjoukon mukana kasteelle tulleesta nasaretilaisesta rakennusmiehestä, mikä tämä todellisuudessa oli (Joh 1:29).
Elialle esitettiin neljä erilaista ilmiötä: myrsky, maanjäristys, tuli ja hiljainen tuulen hyminä. Elian oli tunnistettava, missä näissä Jumala oli ja missä ei ollut.
Tehtävä oli vähän ovela. Hiljainen tuulen hyminä ei ollut se, missä perinteisesti oli opittu Jumalan ilmestymän. Siihen asti Herran Sebaotin peljättäviä esilletuloja olivat enemmänkin kauhistuttavat jyrinät, järinät ja tulenleiskunnat tehostaneet. Hiljainen hyminä oli uusi juttu ohjelmistossa.
Minä luulen, että tätä on Elian hengessä oleminen: että tunnistaa Jumalan äänen silloinkin, kun se puhuu epätavallisella tavalla. Tavalla, joka poikkeaa perinteisestä ja jolla kukaan ennen ei ole sitä kuullut.
Että tuntee Jumalan äänen niin hyvin, että tunnistaa sen, vaikka se tulisi vastoin kaikkia perinnäisoppeja ja entisiä kokemuksia.
Ja tärkeää myös: että tunnistaa, mikä ei ole Jumalan ääntä, vaikka kaikki perinnäisopit ja entiset kokemukset sanoisivat että juuri tällä tavalla Jumala tapaa puhua.
Jeesus puhui samasta asiasta kun esitteli itseään hyvänä paimenena:
”...lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, koska eivät tunne vierasten ääntä” (Joh 10:4-5).
Eli tässäkin; hänen todelliset seuraaajansa tunnistavat, mikä on hänen ääntänsä ja mikä vierasta ääntä.
Tunnistavat jumalallisen kipinän silloinkin, kun se leimahtaa outoja teitä niiden kautta, joilta sitä ei odottaisi, ehkä ihmismielipiteiden mukaan sopimattomissakin paikoissa.
Ja tunnistavat kipinän puutteen, vaikka koko kristikansa ympärillä lietsoisi ylistystä profeetaksi korottamalleen.
Niin kuin Paavali tunnisti Filippissä häntä seuranneen palvelijattaren sinänsä ihan oikeiden ja tosien sanojen: ”Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien” innoittajaksi ei Jumalan vaan henkivaltojen vastakkaisen puolen vaikutuksen (Apt 16:16-18). Oliko tarkoitus saada heidän luottamuksensa? Ja kun luottamus olisi vakiinnutettu ja tyttö julistettu profeetaksi, olisiko alkanut tulla jo toisenlaista tekstiä, jolla kuulijat olisi vedetty ties mihin väärään? Paavalilla oli kuitenkin tarpeeksi korvaa kuulla mitä puuttui. Puuttui todellinen Jumalan ilmestys vaikka päällepäin kaikki kuulosti ihan oikealta.
Tämä on todellista profetaalisuutta: Jumalan äänen tunnistaminen. Se on Elian hengessä olemista ja Jeesuksen seuraamista.
Sitä on viisautta tavoitella.
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti