Opetuslapseudesta

Matt.28:19: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...”

Pääpaino sanalla ”minun”. Ei kotiseurakuntasi tutun pastorin opetuslapseksi, ei sen raamattukoulusi opettajan, joka lukee pyhiä tekstejä alkukielillä, ei sen lempijulistajasi joka aina kertoo niin innostavia tarinoita suurista ihmeistä, ei ystävällisen sielunhoitajan, joka saa olosi eheytyneeksi, eikä missään tapauksessa sen blogikirjoittajan, jonka kömpelökirjoitetusta ajatusvirrasta saattaa hyvällä onnella joskus joku ideakin löytyä.

Vaan hänen, Jeesuksen opetuslapseksi.
Siinä on ero.

Ihmiset, suurimmatkin hengenjättiläiset ovat vain välikappaleita. Jeesus on Opettaja, eikä mikä tahansa opettaja, vaan the Opettaja isolla O:lla.

Voi seurata ihmistä tai voi seurata Jeesusta.

Voi ottaa opetuksen toisen ihmisen suodattamana versiona, ripustaa uskonsa tämän ihmisen varaan ja seisoa ja kaatua tämän mukana. Tai voi kasvattaa henkilökohtaisen suhteen suoraan Jeesukseen, ottaa esimerkin hänestä ja pysyä hänessä vaikka maailma ympärillä räjähtäisi.

Hänen seuraamisensa ja hänen opetuslapsenaan oleminen tarkoittaa hänen kaltaisuuteensa pyrkimistä. Ja että hänen kaltaisuuteensa ei voi edes aloittaa pyrkiä, jos ei tunne häntä eikä hänen persoonaansa, hänen luonnettaan, hänen tapaansa reagoida asioihin, hänen tapaansa nähdä asiat.

Ei ole itsestään selvää, että vaikka olisi uskova, silti tuntisi Jeesusta. Onhan ihmisistäkin eri asia tietääkö vain jonkun olemassaolosta vai onko henkilökohtainen tuntuma ja kokemus, millainen persoona tämä todella on.

Ja sitten on niin paljon vääriä käsityksiä siitä, minkälainen Jeesus on. Ihminen helposti kuvittelee Jumalan itsensä kaltaiseksi. Sijoittaa häneen omia mieltymyksiään ja mielipiteitään ja perinnäisoppeja.

Jeesukseen voi tutustua lukemalla Raamattua. Siis itse lukemalla Raamattua, ei ihmisten tulkintoja ja selityksiä siitä. Evankeliumeista on helppo aloittaa. VT:n profetiakirjat (esim. Jesaja 53) ja Psalmit (esim. 22) vilisevät piilokuvauksia Jeesuksesta kun vaan osaa löytää ne. Ilmestyskirjan alussa olevat seitsemän kirjettä seurakunnille ovat Jeesuksen suoraan sanelemia ja antavat hyvän käsityksen hänen ajatustavastaan.

Ja rukouksessa oleminen on olemista hänen seurassaan ja seuranhan on tapana tehdä kaltaisekseen.

Tärkeintä on vilpitön halu tutustua häneen. Ilman ennakkoehtoja ja valmiudessa muuttaa piintyneitäkin mielipiteitään ja elämäntapojaan.
Valmiudessa muuttaa piintyneitäkin mielipiteitään ja elämäntapojaan.
Valmiudessa muuttaa piintyneitäkin mielipiteitään ja elämäntapojaan.

Viimeinen kohta on vaikein toteututtaa, siksi se on tässä kolmasti.


-Ulla Rautiainen-