keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Se tarinan punainen lanka


”Mutta pappi ottakoon setripuuta, isoppikorren ja helakanpunaista lankaa ja viskatkoon ne tuleen, missä hieho palaa.” (4Moos.19:6)

Sillä tavalla juutalainen syntiuhri oli toimitettu aina Mooseksen ajasta alkaen. Mahtoivatkohan koskaan pähkäillä, mitä virkaa nämä rekvisiitat, isopit, puutavara ja punaiset langat olivat siinä tekemässä?
Sitä saikin ihmetellä aina siihen asti, kunnes asiayhteys kävi ilmeiseksi erään tietyn syntiuhrin kohdalla.

Oli puuta, sitä ei tosin missään kerrota, mitä puulajia, oliko setriä vaiko muuta, mutta puuta kuitenkin. Kaksi palkkia, toinen pystyssä kivenkoloon juntattuna, toinen parru siihen poikittain liitettynä.

Oli uhri, mies, jonka sotilasjoukko pilkatakseen puki punaiseen viittaan (Matt.27:28).
Tulipunaiseen 38-käännös. Markus ja Johannes sanovat värin purppuraksi.
Tulipunainen ja purppura eivät ole sama väri, purppura on violettia.
Kumpaan väriin se mies siis puettiin?
Onko sillä edes väliä?
Purppura herättää kyllä kysymyksiä.

Purppuraa saatiin purppurakotilosta. Yhden purppuragramman tuottamiseen tarvittiin 10 000 kotiloa. Siksi väriaine oli kalliimpaa kuin kulta aina 1800-luvulle asti, jollon keksittiin kuinka sitä tehdä synteettisesti.
Siksi on hieman arveluttavia ne raamatunkäännökset (vaikka kuinka kirjaimellista raamatunsanaa kunnioittaisikin), joissa sanotaan Jeesusta pilkanneiden sotilaiden pukeneen Jeesuksen purppuraviittaan. Purppurapukimet eivät olleet kapineita, joita kierteli sotilaanmoukkien käsissä. Jos jollakin olisi sellainen ollut, hän olisi lukinnut sen aarrearkkuun ja lähtenyt kaupittelemaan sitä jollekin äveriäälle hinnalla, jolla olisi elänyt hulppeasti loppuelämänsä eikä lykännyt verisen ja hikisen vangin päälle sotkettavaksi.

Vastauksen tähän outouteen antaa arameankielinen Raamattu (se kieli, jota Jeesus ja apostolit äidinkielenään puhuivat). Siinä käytetään väristä sanaa דזחוריתא, joka esiintyy muuallakin Raamatussa.
Niinkuin 4Moos.19:6, siinä jossa puhutaan syntiuhrin rekvisiitasta.
Helakanpunainen, niinkuin se tuleen heitettävä lanka.
Lanka siitä kankaasta, joka kerran esiintyisi erään tietyn uhrin yhteydessä.

Ja sitten oli siellä vielä isoppikorsikin, jolla ristiinnaulitulle ojennettiin sieneen imeytettyä hapanviiniä.

Se ristiinnaulittu oli se ainoa oikea uhri, jonka esikuvia kaikki edelliset syntiuhrit olivat olleet. Viaton mies vikapään asemaan alistuneena vastaamassa kaikista maailman synneistä, menneistä, olevista, tulevista, koko ihmiskunnan olemassaolon tuottama ja tuottava pahuus päällensä kasattuna.

Mutta näyttäisi siltä, ettei hänen sentään tarvinnut kuolla niiden syntien saastuttamana.
Kun oli se isoppi.

Saastuneen puhdistus tehtiin Mooseksen lakia seuraten pirskottamalla vettä isoppikorrella saastaisen päälle (4.Moos. 19:18). Niinkuin Psalmi 51:9 sanoo: ”Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.”
Se mies kärsi ristillä kaikki maailman synnit päällään, mutta kuolemaan hän pääsi siirtymään välittömästi puhdistusrituaalin (vaikkakin epävirallisen ja yksityiskohdiltaan vapaasti sovelletun) isopilla pirskottelun jälkeen – valuvasta sienestä tarjoiltu neste taatusti roiskuu muuallekin kuin suuhun.

Ehkä siksi hän rukoili ristiinnaulitsemisen suorittaneille sotilaille anteeksiantoa (Luuk. 23:34). Isoppillapirskottelijan kun piti olla itse puhdas.

Otettuaan siitä isoppikorren päästä hapanviinin, sanoi: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä (Joh.19:29-30).

Jos näin on, tuonelaan hän siis astui uskontonsa lain mukaisesti puhdistettuna. Täytti niin lain yksityiskohdiltaan loppuun asti.


PS. Se arameasta suomeksi käännetty UT löytyy tästä linkistä: https://ut-arameasta.blogspot.fi/


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti