Profeetan palkasta

Luuliko joku että profeetaksi kannattaa hakea, että saisi arvokkaan, ehkä jopa palkatun aseman ja viran seurakunnassa, että saisi vaikuttaa asioihin, saada jotain tärkeää aikaan, tulla suosituksi ja saada paljon kavereita?

Ei kannata.
Kysy vaikka Aamokselta, siltä joka viljeli metsäviikunapuita, jolla oli lammaslaumoja Tekoassa ja joka näki näkynsä kaksi vuotta ennen maanjäristystä.

Aamokselle kävi näin: ”Amasja, Beetelin pappi, lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, tämän sanan: "Aamos on tehnyt salaliiton sinua vastaan Israelin heimon keskuudessa. Ei maa kestä kaikkea, mitä hän puhuu. … Ja Amasja sanoi Aamokselle: "Sinä näkijä, mene matkaasi ja pakene Juudan maahan, syö leipäsi siellä ja ennusta siellä. Mutta Beetelissä älä ennusta enää, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli." (Aam.7:10,12-13)
Aamos vaiennettiin seurakunnassa, karkotettiin maasta ja lähetettiin henkipattona pakenemaan kuninkaan vihaa.
Niin siinä kävi.
Oli vallassa semmoinen mentaliteetti että ”... ymmärtäväinen vaikenee tänä aikana, sillä se on paha aika.” (Aam. 5:13)
Että parempi viisaan pitää päänsä kiinni jos ei halunnut vaikeuksia.
Ja Aamoksenkin sanoa "En minä ole profeetta...”, vaikka olikin profeetta. (Aam.7:14) Olosuhteet kun oli semmoiset, ettei siinä profetiuttaan kannattanut hirveästi mainostaa.

Eivät muutkaan profeetat Raamatussa juhlineet.

Ei Jesajankaan arvokkuutta parantanut kun Jumala komensi profeettansa riisumaan vaatteensa ja esittämään havainnollistavaa performanssia nöyryytetyistä sotavangeista joita kuljetetaan alasti takapuolet paljaina. Eikä se ollut mikään lyhyt viuhahdus vaan näytelmää piti ylläpitää kolme vuotta. (Jes. 20:2-4)
Mikähän nykyseurakunta nyt toteutettuna tunnistaisi moisessa touhussa Pyhän Hengen ohjauksen?
Eivät tietenkään tunnistaneet silloinkaan.
Se ero on profeetassa ja muissa. Profeetta tunnistaa Jumalan vaikutuksen vaikka se kuinka arvaamattoman erikoislaatuista olisi.
Ja yleensä joutuu sen seurauksena vaikeuksiin niiden muiden taholta.
Kuningas Hiskia sentään uskoi Jesajaa vaikka tämä toikin ikävän sanoman.
Vaatii uhkarohkeutta mennä sanomaan kuninkaalle: ”Sinä kuolet.” (Jes. 38:1)
Semmoisesta saattoi sanomantuojakin kuolla.

Muillekin ”Herran koskettamille” kasaantui ongelmia.

Muutamia esimerkkejä:
Miikaa Sidkia, Kenaanan poika löi ja kuningas laittoi vankilaan. (1.Kun. 22:24, 27)
Jeremian vastoinkäymiset ovat jo niin pitkä luettelo, ettei tähän kannata laittaa.
Johannes Kastajalta lyötiin pää poikki.
Ja se Raamatun suurin profeetta lyötiin ristinpuulle.

Enimmäkseen profeetat saivat palautteeksi henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja sanomansa vähättelyä.

Mutta tämä kaikkihan on Vanhan Liiton aikaa. Kyllä nykyseurakunnissa oikeat profeetat tunnistetaan ja annetaan arvo.

Höh. Noinkohan?
Ei jumalallisen kipinän tunnistaminen niin itsestään selvää nykyuskonyhteisöissäkään ole.

Profeetan palkka ja motivaattori onkin jotain muuta kuin maanpäällisiä etuisuuksia. Herran koskettamalle Herran kosketus on riittävä ja jopa ylenmääräinen palkka. Sen takia ottaa vastaan vaikka minkälaisia hankaluuksia.

Joten kyllä profetaalisuutta kannattaa tavoitella.



-Ulla Rautiainen-