Makuloitu Jeremia

Makuloida = painotuotteen tekeminen mitättömäksi. Kirjakustantamojen painajais(vaikkakin usein toistuva)tilanne. Vielä sieluarepivämpää kirjailijalle.

Jonka sydänverellä kirjoitettu teos, hänen sielunsa kuva ja sisimmän todellisuutensa tarjolle asetettu näyteikkuna osoittautuu lukevalle yleisölle epäkiinnostavaksi ja niin ollen heikosti myyväksi. Kirjakasat eivät liiku kustantamon varastosta ostajille, vievät kallista säilytystilaa aiheuttaen enemmän kuluja kuin tuottoa. Silloin ne päätetään hävittää. Poltetaan tai pannaan silppuriin tai mitä tapaa mikäkin kustantamo käyttää.

Kirjailijaparka tuntee, että hänen sielunsa menee samaan polttouuniin tai silppurin läpi. Hellitty unelma murskana, vuosia uurastettu työ tylysti torjuttuna ja häväistynä. Minun ajatuksiani ei arvostettu, ei oltu kiinnostuneita, ei haluttu lukea. Olen yhtä torjuttu ja hylätty kuin tekstinikin, yhtä turha kuin turhaksi osoittautunut kirjanikin.
Nyyh, itku ja parku.

Jonkinlaiseksi lohdutukseksi kelpaa, että se on yleisempi kirjailijakokemus kuin bestseller-listoille pääsy. Harva kirja tuottaa taloudellista voittoa. Vääristynyt kuva kirjailijoiden helposta menestyksestä syntyy, kun suuri yleisö tuntee vain ne bestsellerit eikä myymättä jääneitä.

Kelpaisiko vielä lohduksi, että Raamatun suurelle profeetalle Jeremiallekin kävi niin.
Tai oikeammin – Jumalalle kävi niin. Sillä Jumalahan se Jeremian kirjan sisällöntuottaja oli. Jeremia oli niin kutsuttu haamu, joka toimitti Jumalalta saamansa sanelun kirjalliseen muotoon.

Jeremian kirjan 36 luvussa kerrotaan tämä tarina.
Jumala sai idean: kirjoitanpa kirjan.
Siitä se lähtee, luisu kohti hylkäyskokemusta.

Jumala ei sentään itse käynyt kynäilemään. Käytti piirtimenä, kirjoituskoneena, tekstinkäsittelyohjelmana Jeremiaa, jolle puhui tekstin. Jeremia puolestaan kirjoitutti Jumalalta saadut sanat kirjurillaan Baarukilla.
Kun kaikki oli kirjoitettu, vietiin kirjakäärö kuninkaalle luettavaksi.

Se ei mennyt hyvin. Kuningas ei ojentanut Vuoden Merkkiteos kirjallisuuspalkintoa eikä järjestänyt teokselle paikkaa kirjakaupan parhaiten myyvään hyllyyn. Edes kirjallisuuskriitikko ei tehnyt siitä juttua valtakunnalliseen sanomalehteen.
Kuningas sensijaan leikkasi kirjakääröä sen mukaan kun sitä hänelle luettiin ja viskasi palaset hiilipannuun palamaan. Ei katsonut säilyttämisen arvoiseksi. Sinne paloi kirja, jonka kannessa oli tekijänimenä Jumala.

Jeremia ei ilmeisesti ollut odottanut näin palavaa murskakritiikkiä, koska ei ollut tehnyt kopiota teoksesta (opetus; älä koskaan lähetä ainutta kappaletta kenellekään), mutta Jumala ei lannistunut.
Kirjoita sama uudelleen, Jumala antoi toimeksiannon Jeremialle. Ja kirjoita siihen vielä lisääkin. Tehdään seuraavasta teoksesta pidempi. (Outo taktiikka sinänsä, jos hylättyä käsikirjoitusta haluaa tarjota uudelleen, sitä yleensä kannattaa lyhentää.)

Tämä versio kuitenkin säilyi ja menestyi. Ei tosin omana aikanaan, mutta Jumala katsookin asioita laajemmalla aikavälillä. Jeremian kirja Raamatussa on kirjallisuushistorian upeimpiin kuuluvaa sanataidetta. Jykevä sisältö ja iskevä teksti on synkkäsävyisempää kuin goottigenre, karmeampaa kuin Jo Nesbø, runollisempaa kuin Shakespeare ja dramaattisempaa kuin islantilaissaagat.

Tämän tarinan opetus on; kirjoista päättävät ihmiset eivät aina tunnista hyvää kirjallisuutta. Amen.


-Ulla Rautiainen-