Se isoin kalajuttu

Joonan kirja VT:ssa on monelle enemmän uskoa koetteleva kuin uskoa nostattava.
Tarina on niin fantastinen että kuulostaa enemmän lasten sadulta.
Ja vielä aika humoristinenkin. Pyhältä Kirjalta enemmän totista juhlavuutta odottavalle farssinomaiset juonenkäänteet voivat olla kuin ahventa takaperin yrittäisi nieleksiä.
Joona näyttää enemmän antisankarilta kuin sankarilta. Tästä profeetasta kerrotaan vain noloja asioita.

Herran sanan saatuaan Joonan reaktio on lähteä livohkaan.
Kun laivalla on hätätilanne, jossa tarvitaan pelastustöihin osallistujia, Joona vetelee sikeitä paatin pohjalla. Pakanalaivurin on komennettava tämä Herran palvelija rukoilemaan.
Sitten tulee kala nielaisemaan Joonan, vie merten syvyyksiin ja oksentaa (yök) rannalle.
Jonka jälkeen Joona lopulta menee toimittamaan Herran antamaa tehtävää ja saa sanomalleen kaikkien aikojen sensaatioisimman menestyksen. Edes Jeesus ei onnistunut julistukselleen saamaan niin kaikenkattavan myötämielistä vastakaikua.
Josta Joona pahastuu: että vielä menivät ottamaan tosissaan hänen profetiansa.
Sitten istutaan risiinikasvin alla toivomassa kuolemaa.

Joonalle ei kuitenkaan kannata pilkaten naureskella. Moniko meistä on vielä pöhkömmin torjunut Herran antamat kutsumukset ja tehtävät? Tai suuttunut Jumalalle, kun tämä osoittaa hyvyyttänsä semmoiselle taholle, jolle meidän mielestä ei tarvitsisi?

Ja Joonan kuolemantoiveetkin käyvät ymmärrettävimmiksi, kun muistaa, että Mooseksen laissa profeetta, jonka ennustus ei toteudu määrätään surmattavaksi (5 Moos. 18:20-22). Joonalla oli siis ikävyyksiä edessä kun Niiniven päälle ei tulta ja tulikiveä tippunutkaan.

Joonan tarina jatkuu kuitenkin UT:n puolella ja siellä saa arvokkaimman mahdollisen päätöksen. Itse Jeesus ilmoittaa Joonan omaksi esikuvakseen: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” (Matt. 12:39-40)

Josta päästäänkin kinkkisiin kysymyksiin: minkä kalan nielu on niin iso että voi nielaista aikuisen miehen? Ja minkälaiset elinolot meripedon vatsassa oli? Miksei Joona tukehtunut ja sulanut syövyttäviin mahahappoihin?
Ongelmaan on kolme vastausta:

1. Koko tarina perustuu ihmeeseeen, jossa voi mitä tahansa luonnonlakien vastaista tapahtua.
2. Jumala oli kaukaa viisaasti tätä tapausta silmällä pitäen luonut tarpeeksi isokitaisen meriotuksen jonka vatsassa oli jotain ilmataskuja tai semmoisia. Ainutkertainen olio tai nyttemmin sukupuuttoon kuolleen lajin vimeisiä edustajia.
3. Joona ei otuksen sisällä elossa pysynytkään. Että oli jo hukkunut kuoliaaksi ennen kuin kala edes tuli hotkaisemaan ja virui vainaana otuksen vatsassa samoin kuin Jeesus makasi ne kolme päivää kuolleena hautakammiossaan. Joonahan rukouksessaan mainitsee Tuonelan ja haudan joita voisi pitää vihjeenä, että vaikka ruumis jo lahosi kalmona kalan sisässä, ehkä sielu olikin jo siirtynyt ajan rajan takaiseen. Ja sitten tapahtui ihmeenomainen kuolleistaherääminen niin kuin Jeesuksellekin. Ehkä kolme päivää hiljaksiin olleen ruoka-annoksen herääminen liikehtimään sai kalalle oksennusrefleksin aikaan.

Kolmannessa kohdassa ”Joonaan merkki” vastaisi tarkemmin Jeesuksen tapausta. Ilman esikuvansa kuolemista voisi Jeesuksestakin ajatella, että ehkä olikin jotenkin selvinnyt elossa ritiinnaulitsemisesta ja muuten vain makaili haudassa toipumassa eikä mitään kuolleistaheräämistä ollutkaan.

Josta voi myös havaita, että Joonan toilailut eivät suinkaan pilanneet Jumalan suunnitelmaa vaan täydensivät kirkkaasti sitä.
Että Joonan tärkein profetia ei ollut se, mikä julistettiin Niiniven kaduilla vaan se, mikä tapahtui kalan vatsassa.


-Ulla Rautiainen-