Mutta ei sitä tarinaa vielä ole puhkiluettu. Pyhä Kirja antaa aina yllätyksiä ja tarjoaa uusia yksityiskohtia huomioitavaksi.
Tai tällä kierroksella ei niinkään yksityiskohtia ja yksittäishenkilöiden seikkailuja vaan laajan panorama-kuvan, kokonaisnäyn Suuresta Tarinasta.
Raamattu on yhtenäinen kirja. Siinä on alusta loppuun etenevä juoni, joka kulkee monen sivujuonen seassa ja näyttäytyy vasta kun lukee koko tarinan järjestyksessä ja sellaisella lukunopeudella, ettei ehdi jo unohtaa aikaisempia tapahtumia ennen kuin pääsee loppuun asti.
Onhan tietysti paikkansa ja hyötynsä ajoittain syventyä yksittäisiin juttuihin, lukuihin ja jakeisiinkin mutta ei pienempien kokonaisuuksien tarkastelu poissulje sitä, että oma hyötynsä on ainakin joskus ottaa Raamattu haltuun kokonaisuutena.
Nähdäkseni Raamatun kokonaistarina on jotenkin tällainen:
Jumala jostain kumman syystä päättää alkaa yhteiselämän itseluomansa elämänmuodon kanssa. Projekti aloitetaan luomalla ihmispari ja heille sopiva biotooppi elinympäristöksi, jossa tarkoitus on lisääntyä isoksi populaatioksi.
Suunnitelma ilmeisesti on, että ihmisten päätehtävä olisi tuottaa jälkeläisiä ja kasvattaa nämä jälkeläiset Jumalan tuntemiseen. Ensimmäinen pari pääsee ihanneoloissa tuntemaan Jumalan läheisesti. Jos he pysyisivät niissä ihanneoloissa ja siirtäisivät jumalatietonsa ja jumalasuhteensa jälkeläisilleen ja nämä taas omille jälkeläisilleen niin koko lisääntyvä ihmiskunta tuntisi Jumalan ja yhteys olisi mahdollista ja oleminen ihanteellista.
Ei onnistu. Paritanssiin tarvitaan kaksi, mutta tässä tanssissa ihmiskunta on harannut vastaan joka askeleella.
Suunitelma rikkoutuu, kun eka pari päättää ihanneoloissa olla tottelematta sitä ainoata kieltoa, joka on heille asetettu: Älä Syö Siitä Puusta.
Sitten joudutaan ihanneoloista pois ja kohta miesväki hoksaa, että jälkeläisiä voipi siittää ilman että tarvitsee mitenkään osallistua niiden kasvattamiseen tai edes elättämiseen. Irtoseksi tuottaa äpärälapsia, joilla ei isästään mitään tietoa ole.
Lisäksi vielä keksivät että vaimoja voipi ottaa useampia. Monivaimoisissa perheissä lapsiluku kasvaa niin valtavaksi, että isät tuskin tuntevat lapsiaan saati ehtivät näitä juuri mihinkään opettaa. Toisaalta vain harvat miehet edes pääsevät avioon. Kun yhdet rohmuavat useita vaimoja, ei kaikille riitä yhtäkään. Opettaminen jää naisten varaan, mutta hekin missaavat mahdollisuutensa kun päähuomio kääntyy hankalissa olosuhteissa joko yh-äiteinä tai haaremihierarkian valtataistelussa omaan selviämiseen. Sukupolvelta toiselle jatkuvan tiedon ketju katkeaa.
Jumalan seuraava missio on keskittyä kasvattamaan yhtä etnistä ryhmää omaksi pappisvaltakunnakseen, joka Jumalalle omistautumisellaan olisi innostavana esimerkkinä muille kansoille hylätä turhat epäjumalat ja tutustua tähän Jumalaan. Jumalatuntemus leviäisi kansoista kansoihin ja niin koko ihmiskunta olisi taas Jumalan yhteydessä.
Ei onnistu sekään. Kulttuurinvaihto eri kansojen välillä tapahtuukin väärään suuntaan: pappisvaltakunnaksi tarkoitettu kansa tykästyykin muiden kansojen epäjumaliin ja hylkää oman Jumalansa.
Seuraavaksi Jumala itse astuu ihmiskunnan sekaan ja yrittää kommunikaatiota heidän omalta tasoltaan. Mutta varsinkin uskonnolliset johtajat ovat niin valtapelinsä juovuttamia, etteivät kykene tunnistamaan elävää Jumalaa edessänsä.
Jos tässä tapauksessa ykkösmahdollisuutena oli, että uskonpuhdistus olisi aloitettu temppelistä niin että juutalaisuus siirtyisi jouhevasti messiaaniseen aikaan ilman että pitäisi perustaa uutta seurakuntasysteemiä sitä varten niin ei tapahtunut. Kuten Iso Kirja itse sanoo: fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan (Luuk. 7:30).
Muttei kristinuskoksi eriytynyt jumalanpalveluskaan kovin hyvin ole kaikkiaan onnistunut. Vaikka Jumala antoi lähetyskäskyn mennä kaikkeen maailmaan tekemään kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan, niin erinäisistä syistä tavoite etenee hitaasti.
Saa nähdä, onko Jumalalla vielä jokin ässä hihassaan ja keino saada tavoitteensa toteutetuksi.
Sen verran näyttää sinnikkäältä yrityksessään että tuskin kesken ja epäonnistuneeksi hankettaan jättää.
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti