sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Uudestisyntyminen


Hänen kohtaamisensa
painui kuin nuoli sydämeen.
Siitä kaatua Hänen käsivarsilleen,
tiukkaan syliotteeseen,
jossa entinen elämäni
(se surkea, jota sieluani jalkoihin talloen olin elänyt)
suli kuin sumu auringossa pois,
kuin haipuva uni josta ei jälkeä jää.


Hän henkäisi kasvoilleni,
tarttui kädellään sydämeeni,
herätti omalla elämänvoimallaan
toiseen elämään,
Hänen elämäänsä,
(loistavaan kuin kruununjalokivi kuninkaan otsalla)
jossa liitettynä sydän hänen sydäntään vasten,
sielu hänen sieluunsa kiinni
veri Hänen vereensä,
uneni Hänen uniinsa,
tahtoni Hänen tahtoonsa
näkemään Hänen näkyjään,
Hänen silmiensä,
Hänen sydämensä,
Hänen sisimmän sydänkammionsa
Hänen elävän sydänverensä kautta.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti