”Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.” (Matt 23:8-10)Rabbi tarkoitti opettajan lisäksi valtiasta. Mestari on alkutekstissä sananmukaisesti "johtaja, auktoriteetti", joten siinä Jeesuksen mielipide ihmisille johtajaksi havitteluun.
Tätä raamatunkohtaa harvemmin kirkoissa saarnataan. Itse asiassa en muista koskaan kuulleen tätä missään seurakunnassa.
Eikä ihmekään, niin viljalti kaikenlaisia kirkkoisiä, johtajia ja auktoriteetteja hengellisissä yhteisöissä vilisee. Olisi päällystölle epäsuotuisa suuntaus, jos väki oikeasti alkaisi tätä Jeesuksen opetusta tarkemmin funtsimaan.
Kuinka suuri juopa hengellisten auktoriteettien ja tavallisen kristirahvaan välillä vallitsee, vaihtelee ja on vaihdellut eri yhteisöissä ja eri aikakausina.
Joskus ei tavallisella tollolla ollut kuolemanrangaistuksen uhalla lupa edes Raamattua avata (tyhmyyksissään kuitenkin pyhän tekstin väärin ymmärtäisi ja harhautuisi kerttiläiseksi) ja ylhäinen kirkkoruhtinas oli Jumalan Sijainen Maan Päällä, yhtä erehtymätön ja yhtä kaikkivaltainen. Nykyään jo saatetaan kyllä kauniista puhua veljeydesta, samanarvoisuudesta ja yleisestä pappeudesta mutta käytännössä tahtovat toiset olla tasa-arvoisempia kuin toiset.
Johtajat ovat niitä, jotka valikoivat seurakunnan palvelutehtävistä mieluisammat; ne joista maksetaan rahapalkkaa, joissa pääsee käyttämään valtaa, joissa saa näkyvyyttä ja arvostusta ja (kolmesta edellä mainitusta syystä) paljon kavereita ja jotka ovat toimenkuvaltaan ”siistiä sisätyötä, jossa ei tarvitse nostella raskaita esineitä.”
Muille jäävät ne ikävämmät hommat, yksinään puurtaminen ilman kannustusjoukkoja ympärillä ja palkka maksetaan vasta taivaassa.
Lain voimalla ei nykypäivän Suomessa enää ketään voi pakottaa lopettamaan ajattelua ja alistumaan hengellisen auktoriteetin alamaisuuteen. Manipulaatisilla keinoilla hyvinkin voi. Olen nähnyt hengellisiä yhteisöjä, joissa autoritaarisen johtajan alaisuudessa ajattelu on ulkoistettu johtajan toimeksi ja kirkkokansa on taantunut mieleltään milteipä lapsen tasolle.
Sellaisesta yhteisöstä on syytä kiireesti kalppia karkuun. Ei ole pakko sopeutua. Ei Jeesuskaan sopeutunut aikansa auktoriteetteja pokkuroimaan.
Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n sivulla on erinomainen lista hälyttävistä merkeistä uskonnollisessa yhteisössä. Kannattaa tutustua, jos tuntuu, että yhteisössä, johon on menossa tai jossa jo on ei kaikki ihan kohdallaan ole. Linkki tuosta:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisoista/milloin-huolestua/
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti