Ratkeaako Saku Sammakko aina ryyppäämään?

”...ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi.” 5.Moos.14:26

”...ja sanoi hänelle (Jeesukselle): "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."” Joh. 2:10

Nyt viimeistään poltan sillat siihen herätysliikkeeseen, jonka piirissä pitkään olin.
Siellä kun perinteisesti on vaadittu absoluuttista täysraittiutta alkoholiin. Ennen väitettiin käskyn tulevan Raamatusta, tänä päivänä jo kakistellen myönnetään, että Raamattu ei täyttä pidättäytymistä iloliemestä vaadi ... mutta... no... tuota... öh... niin... ääh... kyllä ei sitä viinaa saa uskova juoda, sillä … tuota... öh... no... ääh... kulttuurilliset syyt... siis... tuota... huono esimerkki... ja siis tuota... ei vaan saa juoda, äläkä kysy miksi.
Rappiolle ojan pohjia möyrimään päädyt kuitenkin, jos sen ensimmäisenkään kulauksen otat. Ja jos et itse päädykään, niin ainakin aiheutat viettelyksen heikolle veljelle vieressä joka sinne päätyy. Ja se on sitten sinun syysi.

Kumma kyllä, näille heikoille veljille eivät kesäiset terassit, jossa näkysällä kansa kaljaa vetää tai kauppojen oluthyllyt ole viettelykseksi eivätkä aiheuta lankeamisia ryyppyputkeen. Ainoastaan jos saavat kuulla uskonystävän ottavan viinilasillisen hyvän ruoan kyytipojaksi niin jo Bacchus kutsuu ja lankeaminen rappiojuopoksi on sitten uskonystävän vastuulla.

Epäilys herää, että kysymys on vallankäytöstä. Jotain halutaan kieltää vain kieltämisen vuoksi.
Ja kateudesta. Kun en minä saa, niin ei muutkaan saa saada. Että raitistuneet juopot eivät olekaan niin parantuneita, kuin optimistisissa todistuspuheissa vakuutetaan. Addiktio on vain vaihtunut toiseksi. Jos ennen terrorisoitiin ympäristöä kännäämisellä, niin nyt terrorisoidaan raittiudella. Lopputulos on sama. Raitistuneen juopon ehdoilla lähimmäiset joutuvat edelleenkin elämään.

Ja olisiko myös, että seurakunnissa ylipäänsä on liian paljon epätasapainoisia ja ahdistuneita ihmisiä (ja sitä voisi kysyä miksi), jotka eivät kykene kohtuudessa pysymään, jos vähänkin kireyttä lievittävää ainetta maistaisivat.
Mutta se onkin kummallista, miksi juuri uskovien joukossa itsekurin puutos ja terveessä kohtuudessa pysyminen on muka niin mahdotonta. Luulisi, että Jumalan yhteydessä eläminen tekisi erityisen vahvaksi, mutta puheista päätellen näyttääkin, että juuri nämä ovat kaikkein löperöimpia lipeämään hillitömyyteen pienimmästäkin sysäyksestä. Yksikin drinkki muka avaa samantien ryyppyputken rappiolle, vaikka tavalliselle pulliaiselle se ei aiheuta mitään vahinkoa.
Jokin siinä yhtälössä ei täsmää.

Kyse on tietysti myös perinteestä. Kun on niin kauan ehditty viinapirusta saarnata, niin eihän edellisten sukupolvien opetusta voi yhtäkkiä kumota ja virheelliseksi julistaa. Sehän saattaisi aiheuttaa epäilyksen, että nykysaarnoissakin olisi vaatimuksia, jotka seuraava sukupolvi kumoaa yhtä virheellisinä. Menisi uskottavuus puhtaan oikeaoppisuuden ja lopulliseen totuuden saavuttamisesta.
Lisäksi alkoholikielto käy hyvästä shibbolet-testistä. Nopea, kätevä ja yksinkertainen tapa erotella jyvät akanoista ja oikeat uskovat maailmallisista syntisäkeistä.

Monet kyseisen herätysliikkeen pastoreistakin ryyppäävät salaa. Kukaan ei niin urheaksi kuitenkaan uskaltaudu, että rukoushuoneensa saarnaspöntöstä ilmoittaisi iloisesti viinaa vetävänsä. Se olisi hengellisen uran itsemurha.

Raamatussa kyllä varoitellaan liiallisesta juopottelusta ja juopuneena remuamisesta – samoin kuin tuomitaan ylensyöntikin ja rahanahneus. Viinilasia ei uskovan anneta kallistella, mutta isomahaisia ja läskiposkisia tai maallista mammonaa hamuavia pastoreita kyllä näkee ilman, että siinä raamatullista rikkomusta tunnistettaisiin.

Alkoholin nauttimisen ja känniörveltämisen välillä on kuitenkin yhtä iso ero kuin kohtuusyönnillä ja ruoalla mässäilyllä tai mielipide-eroavaisuuksista keskustelemisella ja nyrkkitappelulla.
Liiallisuuksiin menevänä ei mikään näistä ole Raamatun mukaan luvallista.

Olen haavellut tilanteesta, jossa seurakunnan johtomiehet saisi julkisessa tilanteessa juotettua umpikänniin. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu kun estot poistuvat ja hengenmiesten todellinen luonto pääsee valloilleen. Mitä sieltä tulisi esille.
Ehkä juuri sen takia täysjuomattomuudesta on tullut vaatimus.
Sen takia mitä sieltä tulisi esiin.
On helpompi pitää kulisseja pystyssä kuin korjata sitä esiintulevaa.

Alkoholi satunnaisesti juotuna ei muuta ihmisen persoonallisuutta. Humalatila toimii jonkinlaisena totuusseerumina, joka paljastaa todellisen luonteen. Niillä, joilla käytös muuttuu radikaalisti siitä mitä selvinpäin, kyse on että selvinpäin on onnistuttu piilottamaan jotain, joka estojen poistuttua ryöpsähtää esiin.
Tietysti on hyvä olla viinaa juomatta, jos humalassa tekee asioita, joita ei pitäisi tehdä. Raittius on välttämätön vaihtoehto jos kuppia kumottua berserkkiraivossa hyökkää rusikoimaan lähimmäisiään.

Kaikki eivät kuitenkaan hyökkää rusikoimaan lähimmäisiään.
Ei viina kaikista tee ikäviä ihmisiä. Jotkut muuttuvat jopa mukavammiksi.

Ehkä siksi Jumala Mooseksen laissa jopa käski ottaa väkijuomaa silloin tällöin. Ettei hyvää mainetta onnistuttaisi pitämään pelkkien ulkoisen itsehillinnän varassa ja kiellettyjen halujen piilottamisella. Vaan luonteen siivoamisen pitäisi tapahtua niin syvälle sieluun, ettei kännipäissäänkään sieltä mitään ikävää ilmestyisi.
Olisi ihan hyvä testi jokainen hengelliseksi johtajaksi aikova juottaa humalaan ja katsoa, mikä käytös on kun estot häviävät.
Siinä näkisi kellä oikeasti on kelvollista karakteeria.
Luonteen syvimpiin ulottuvaa sielunpuhtautta.

Kerran Galileassa oli mies, joka muutti vettä viiniksi, nyt monet hänen seuraajansa haluavat muuttaa viiniä vedeksi. Ja kuten Raamatusta selvästi käy ilmi (vaikka toisinkin on tarkoitushakuisen virheellisesti saarnattu), se oli sitä viiniä, josta juovutaan. Ja sitä tarjoiltiin jo valmiiksi juopunelle joukolle. Kysymys kuuluu, ollako tämän miehen seuraaja – vai hänen seuraajiensa seuraaja, jotka kääntävät liiankin monta asiaa nurinpäin?

Uskotaanko ennemmin ihmistekoisia perinnäissääntöjä vaiko että Jumala on antanut viinin ilahduttamaan ihmisen sydämen, niin kuin Psalmissa 104:14-15 sanotaan?


-Ulla Rautiainen-