torstai 14. joulukuuta 2017

Teesejä ja vastateesejä eli kuinka puhun kielillä


Joskus vuonna -96 tai -97 kerroin innoissani läheiselleni, että minulle on tapahtunut sama kuin Raamatun apostoleille, olen saanut lahjan rukoilla kielilläpuhuen. Läheinen kauhistui: ”Entä jos se kohtaus tulee kun olet ajamassa autoa?”

Tyypillinen suhtautumistapa. Vuosien vieriessä olen koko ajan vähemmän kertonut rukoustavastani ihmisille, jotka itse eivät ole asiaan vihkiytyneet. Miten selittää sokealle mikä on punainen? Varsinkin jos se sokea ei kirveelläkään suostu luopumaan uskomuksesta, että punainen on märkä.
Ei läheisenikään suostunut uskomaan, ettei kyse ole ennalta-arvaamatta iskevästä tajuttomuuskohtauksesta.

Olen siis puhunut kielillä miltei päivittäin parikymmentä vuotta, kuullut seurakuntia kiertäessäni tuhansia muiden ihmisten kielilläpuhumisia. Silti oma kokemukseni ei tunnu merkitsevän mitään, kun henkilöt, jotka eivät itse kielilläpuhu eivätkä ole koskaan kuulleet kenenkään toisen puhuvan kielillä, alkavat selittämään suunnattoman itsevarmalla tietämyksellä minulle että:

  • kielilläpuhuminen tapahtuu hurmos-, tai transsitilassa, jossa tietoisuus katoaa- kielilläpuhumiskohtausta ei voi kontrolloida, vaan se yllättää kuin epilepsiakohtaus milloin tahansa, eikä kohtauksen tultua sitä voi pysäyttää
  •  kielilläpuhumis kyvyn saa kiihottamalla mielensä suunniltaan itse- tai joukkosuggestiolla
  •  kielilläpuhumista esiintyy vain hämäräperäisissä ja sulkeutunuthenkisissä lahkoissa
  •  kielilläpuhuminen on epämääräistä tavujen uudelleenjärjestämistä puhujan äidinkielestä
  •  kielilläpuhutussa kielessä ei ole äänteitä, joita puhujan omassa kielessä ei olisi
  •  kielilläpuhuja toistaa samoja äänteitä suppeasti
  •  kielillä puhuttu mongerrus ei ole mitään oikeaa kieltä

Onhan ilmiöstä toki tehty tieteellistäkin tutkimusta. Niihin tutkimuksiin tutustuessani koen vain aikamoista hämmennystä. Ensimmäiset tutkimukset osoittivat, että kielilläpuhujat ovat mielisairaista, myöhemmin siitä diagnoosista on sentään jo luovuttu. Muita edellämainittuja uskomuksia vieläkin esitetään täytenä totena tieteen nimissä.

Tieteentekijätkin ovat inhimillisiä ihmisiä, joilla on ennakko-oletuksia asioista. Jos jumalallinen tekijä jo alunperin suljetaan pois asiassa, jossa vaikuttajana nimenomaan on jumalallinen tekijä, se kyllä ohjaa tutkimusta outoihin tuloksiin.

Eikä pelkästään loppupäätelmissä, joittenkin tutkimusten kulussakin on ollut outoja piirteitä. Yhdessäkin tutkimuskohteet laitettiin ensin laulamaan ylistyslauluja. Miksi ihmeessä? Jos tutkitaan juoksijan lihasten toimintaa, laitetaanko koehenkilö ensin laulamaan? Tutkijoilla näyttäisi olleen ennakko-oletus, että kielilläpuhumista aikaansaadakseen pitää ensin psyykata mieltä, pumpata oikeata tunnetta esiin.

Lisäksi tutkimuksissa kummastusta herättävää on oudon pienet otannat. Aivan kuin kielilläpuhuminen olisi niin harvinaista, että sitä taitavia olisi kiven alta kaivettava esiin. Maailmalla on isoja karismaattisia megaseurakuntia, joissa voi tavata kerralla kymmeniätuhansia kielilläpuhujia. Se ei ole harvinaista.

Korjaan tässä nyt oman kokemukseni pohjalta muutamia virheoletuksia.

  •  Kielilläpuhuessani olen täydessä tajuissani, toimin ja havainnon ympäristöäni yhtä hyvin kuin tavallisestikin puhuessani. Olen rukoillut kielillä autolla ajaessa eikä se ole ajokykyyn vaikuttanut.
  •  Kielilläpuhumiseni on täydessä kontrollissani samoin kuin mikä tahansa muukin puhuminen. Voin aloittaa ja lopettaa sen milloin itse haluan.
  •  Minun ei tarvitse mitenkään valmistella eikä viritellä mieltäni kielilläpuhumiseen.
  •  Tunnen kielilläpuhujia sekä tavallisesta luterilaisesta kirkosta että pienemmistä yhteisöistä. Itse sain kielilläpuhumisen lahjan tavallisessa epäkarismaattisessa luterilaisen kirkon sunnuntaijumalanpalveluksessa.
  •  Mikä tahansa oikea kieli koostuu rajallisesta määrästä tavuja, joita eri sanoihin järjestetään eri tavoin.
  •  Omassa rukouskielessäni on sellaisia kähiseviä kurkkuäänteitä, joita suomen kielessä ei ole. Aikaisemmin yritin opetella arabian kielen sanoja (kuului senaikuiseen työnkuvaani) ja sitten kävin heprean kielen kurssilla, yrittäen kaikin voimin opetella ääntämään juuri niitä äänteitä koskaan onnistumatta. Kielilläpuhuessani ne tulevat helposti.
  •  Kielilläpuhumisen sisältönä harvemmin on toistaa kyseisen kielen koko sanastoa läpi. Koska kyseessä on rukous, se rajoittuu tiettyyn aihealueeseen, jolloin sanojen toistoa tietenkin esiintyy
  •  Ennenkuulematon vieras kieli kuulostaa yleensä mongerrukselta. Miltä esimerkiksi kuulostaa tämmöinen äännelitania: Tzav la-tzav, tzav la-tzav, kav la-kav, kav la-kav z'eir sham, z'eir sham? Tämä on kuitenkin lause hepreankielisestä Raamatusta Jesaja 28:10.

Kuka osaa kaikki maailman kielet, myös kuolleet ja tulevaisuuden kielet (ja vielä lisäksi taivaalliset kielet) niin että voisi tunnistaa ettei joku puhe ole oikeaa kieltä? Joka ei tietäisi mitään vaikkapa kanarialaisesta vihellyskielestä, afrikkalaisista naksutus- ja maiskautusäänteisistä kielistä tai viittomakielestä, mahtaisiko edes tunnistaa niitä oikeiksi kieliksi? Ennen Monty Robertsia kukaan ei edes tiennyt että hevosillakin on oma ruumiineleistä koostuva kieli, jolla viestivät toisilleen ja jonka ihminenkin voi oppia.

Lisäksi sekä itselläni että tuttavillani on lukuisia kokemuksia, joissa on kuullut jonkun alkavan kielilläpuhua oikeaa tunnistettavaa kieltä. Joskus paikalla on ollut kieltä oikeasti osaavia ihmisiä, jotka ovat tulkanneet puheen sisällön.

Yksi tällainen veretseisauttava todistus löytyy pastori Esa Hyvösen kertomana tästä linkistä:

Ymmärrettävää tietysti on, että kun on kyse näin syvästä pyhän mysteeristä, puolueeton suhtautuminen tuskin kellekään on mahdollista. Asiaan joko uskoo tai sitten ei. Nämäkään todisteluni tuskin niiden mieltä muuttavat, jotka ovat jo päättäneet olla uskomatta mysteeriin.



-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti