Nälkävuoden profeetta

1 Kor.13:9 sanoo että profetoimisemme on vajavaista. Joskus voi kyllä käydä niinkin, että profetoiminen osuu kohdalleen, mutta tulkinta onkin se, mikä on vajavaista.

Mirkka Lappalaisen tietokirja Jumalan vihan ruoska, joka kertoo 1600-luvun nälänhädästä Suomessa sisältää mielenkiintoisen ja tästä esimerkiksi kelpaavan yksityiskohdan sen ajan tapahtumista.

Yksi vaikuttavimmista toteutuneista profetioista tapahtui Tukholmassa 1697. Se oli suurien nälkävuosien aikaa, ilmasto oli sekaisin ja useampi hallainen kesä hävitti viljan ja muunkin syötävän. Tuhoa lisäsi huono hallinto, joka esti kunnollisten avustusten jakamisen ja yläluokan ahneus, joka hamusi vähäiset avustukset itselleen niin ettei oikeasti tarvitseville jäänyt mitään. Kerrotaan, että nälkävuosienkin aikana papisto kasvatti ihraa poskiinsa ja aateli vietti juhlia samaan aikaan kun rahvasta kuoli kuin kärpäsiä.

Sinä vuonna kuoli myös valtakunnan kuningas, Kaarle XI. Kohtalonomaisesti ylellisyyden keskellä elänyt ylimys menehtyi vatsasyövän aiheuttamaan nälkäkuolemaan.
Siinä oli jo kosmista koston makua. Mutta ei siinä kaikki.

Pian kuninkaan kuoleman jälkeen Tukholmaan ilmestyi mies, joka alkoi levittää profetiaa, että Jumala on vihastunut ja merkiksi että tämä oli Jumalan sanaa, kuninkaan linna palaisi kuninkaan ruumiin vielä ollessa siellä.

Ja yllätys, yllätys, vain muutamia päiviä tämän julistuksen jälkeen syttyi tulipalo ja kuninkaan linna todellakin paloi. Hautausta odottava kuninkaan ruumis sentään viime hetkellä saatiin pelastettua liekkien keskeltä.

Näin tarkkaan osuneesta ennustuksesta tuli koko kaupungin puheenaihe ja profeetta haettiin valtakunnan ylimpien kuulusteltavaksi. Tämä ilmoitti Jumalan vihan syynä olevan, että köyhiä ja rahvasta kohtaan tehtiin vääryyttä.

Se ei kuitenkaan sopinut valtaapitävän aateliston ja papiston etuihin, että Jumala pitäisi sorretun kansan puolta. Olihan senaikaisen teologian mukaan säätyjako, jossa ylimystö eli ylellisyydessä ja alemmat luokat köyhyydessä Jumalan määräämä järjestys.
Niinpä kiireesti profeetta julistettiin mielipuoleksi ja papit kirkoissa saarnasivat koko sanoman päinvastoin: kuninkaan kuolema ja linnan palo olikin Jumalan lähettämä merkki, ei kurjien sortamisesta vaan alemman rahvaan synnillisyydestä.

Periaate että profetioiden oikeellisuus tarkistetaan Raamatun sanalla kuulostaa kyllä hyvältä. Siinä on kuitenkin osattava tehdä ero Raamatun sanan ja sanan tulkinnan välillä. Ne kun eivät aina ole yksi ja sama asia. Ettei käy niin kuin Tukholmassa.


-Ulla Rautiainen-