Galilealaisuudesta

Joh.7:41 "Ei suinkaan Kristus tule Galileasta?”
Joh. 7:52 "Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa."

Miksei Kristus voisi olla galilealainen ja miksei sieltä voisi nousta profeettaa – olihan se kalan nielaisema Joona Amittain poikakin Gat-Heferistä joka oli Galileaa, Nasaretin naapuria sanoo 2.Kun. 14:25.
Ja ”Oletko sinäkin Galileasta?” kuulostaa tuossa yhteydessä ivailulta.
Mistä on kysymys?

Koska tuossa vaiheessa Galilealla oli synkänpaha maine; se oli kaikenkarvaisten rosvojen ja kapinaliikehdintöjen keskuspesäke. Itse asiassa sanaa ”galilealainen” käytettiin synonyyminä kapinoitseville rosvoryökäleille.

Joita velloi laumoittain Galilean rotkojen ja luolien piilopaikoista hyökkäilemässä. Roomalaiset kutsuivat heitä nimellä ”lestes” rosvo. Sama sana kuin ristinryövärit - jotka todennäköisesti olivatkin sen yhden kapinajohtaja Barabbaksen joukkoja.
Itse kutsuivat itseään Jumalan tuomion edustajiksi ja jotkut johtajiaan messiaiksi.

Galilealaiset ylipäänsä olivat siis maineeltaan rosvoihin rinnastettavia takapajuisia jääräjäkkäröitä, jotka eivät taipuneet vallalla olevaan järjestykseen ja josta vähän väliä sikisi kaikenkarvaisia levottomuuksia lietsovia omatekoisia messiaita ja kuninkaaksijulistautujia.

Juudean kaupunkilaiseliitti puhui ivallisesti galilealaisista ”maan rahvaana” Am HaArez tarkoittaen oppimatonta, jumalatonta väkeä, joka ei noudata tunnollisesti lakia (vertaa Joh. 7:49 ”Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu"). Galilealaiset jopa koettiin vähän eri kansaksi. Mishna väittääkin, että galilealaisilla oli eri säännöt ja tavat kuin muilla juutalaisilla.

Edes Hashmonitkaan – makkabealaissodasta roomalaismiehitykseen asti hallinneet pappiskuninkaat - eivät onnistuneet tekemään galilealaisista Juudeaan luomansa temppelivaltion täysiä alamaisia, saati sitten roomalaispakanat.
Mikä tietenkin johti valtaapitävien vastaiskuihin galilealaisten kurissa pitämiseksi. Josefus sanookin galilealaisten olevan ”sotaan tottuneita jo lapsuudesta lähtien”.

Herodes Suurikin (se Betlehemin lastensurmaaja) pääsi valtaan puhdistamalla Rooman hyväksi Galileaa tulella ja verellä rosvojoukoista ja tappamalla messiaaksi julistautuneen rosvopäällikkö Hiskian - jonka Sepforiksen kaupungin asevarastoon murtautunut pojanpoika Juudas Galilealainen mainitaan Raamatussakin.
Ap. teot 5:37 ”Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin.”

Näillä kapinallisilla oli tapana käyttää temppelijuhlien väentungoksia salamurhiin ja yrityksiin käynnistää kansannousuja Roomaa tai pappisvaltaa tai molempia vastaan. Ne yritykset yleensä päättyivät verilöylyyn, jossa syyllisiä ja syyttömiä ei eroteltu, kuten Luuk. 13:1 eräästä sellaisesta on mainintaa: ”kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.”
Tähän taustaan voi miettiä tarkoittiko Jeesus Luuk.19:46 syytöksellään: "'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan" - ei vain pappien harjoittamaa kaupankäyntiä, vaan kapinallisten joukkojen tapaa käyttää temppeliä omiin tarkoituksiinsa? Tässähän ”ryövärit” on juuri tuo ”lestes” sana.

Roomalaismiehityksen lisäksi galilealaiset siis vastustivat myös temppelipapistoa. Sen ajan kirjallisuudesta löytyy galilealaisia halveksumassa pappien tuhlailevaa elämäntapaa, köyhien riistämistä ja häpeällistä yhteistoimintaa roomalaisten kanssa ja toisaalta juudealaisten valituksia galilealaisten laiskuudesta temppelimaksujen, kymmenyksten ja uhrien suorittamisesta ajallaan, välinpitämättömyydestä temppelin rituaaleja kohtaa ja haluttomuudesta edes käymään temppelissä.

Tätä taustaa tuntevalle Luukas 2:41 ”Ja hänen (Jeesuksen) vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille” on tarkoituksellinen huomautus.
Että nämä eivät olleet niitä galilealaisia joilla säännöllinen osallistuminen temppelijuhliin oli leväperäisempää.

Tällainen oli siis se toimintaympäristö, jossa Jeesus pääosin vaikutti ja joka leimasi hänen persoonaansa kun hänestä arviota tehtiin.

Kertoo mitä? Ettei Jumalalta saadun kutsumuksen toteuttamiseen tarvitse hankkiutua maailman keskuspaikkoihin eikä hyvämaineisiin ja kunnioitettuihin piireihin.
Jeesus tuskin – juutalaisten piirissä pysyessään - olisi voinut pahempaa miljöötä ja epäilyttävämpiä lähtökohtia valita, mutta ajatelkaahan minkä vaikutuksen silti onnistui tekemään!

-Ulla Rautiainen-