Perehtymisen arvoinen kysymys. Mitä tekijöitä tarvitaan että sen kokoluokan hulluus alkaa näyttää niin järkevältä, että sen toteuttamiseen kannattaa uhrata niinkin paljon mitä siellä tehtiin?
Natsivallan nousun (ja tuhon) mahdollistuminen oli tietenkin useamman sopivasti yhteennatsanneen tekijän summa.
Norman Ohlerin kirja Hitlerin tabut antaa yhden kiinnostavan palasen vastaukseen.
Ohlerin mukaan kyse oli kemiasta.
Pöytä katettiin valmiiksi heti ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa. Hävityn sodan traumaa lääkittiin syöksymällä farmakologiseen todellisuuspakoisuuteen.
”Berliinin yöelämä, voi pojat, sellaista maailmassa ei ole vielä nähnyt! Joskus ennen meillä oli ensiluokkainen armeija; nyt meillä on ensiluokkaisen turmeltuneita tapoja!” totesi kirjailija Klaus Mann. Saksalaisesta kaupungista tuli kuuluisa ”Babylonin huora”, jonne muualtakin maailmasta tultiin kokemaan tapainturmelusta.
Siihen kuuluivat vapaasti saatavat huumeet.
Apteekit myivät laillisesti morfiinia, heroiinia ja kokaiinia. Kaikkea oli saatavilla ja sitä kaikkea myös käytettiin. Tajuntaa laajentavien aineiden käytöstä tuli yhtä tavallista kuin kahvin.
Sitten huumehuuruihin syöksynyt kansakunta äänesti natsit valtaan.
Eivätkä pelkästään huumehuuruihin sotkeutuneet, vaan huumehuuruisen tolkuttomuuden kauhistelijatkin.
Aluksi natsien nousu kun näytti moraalin pelastukselta (niin irvokkaalta kuin se jälkikäteen kuulostaakin). Kansallissosialistit esiintyivät moraalinvartijoina saarnaten siveellisterveellistä elämäntapaa ja soveltaen tiukkaa huumeidenvastaista ohjelmaa.
Absoluuttisen raitis, tupakoimaton kasvissyöjä Führer oli terveiden elämäntapojen esikuva. Uudesta germaanisesta valtakunnasta tulisi terveiden ja korkeamoraalisten ihmisten ihanneyhteiskunta.
Tietenkään valheiden valtakunnassa mikään ei ollut sitä mitä päällepäin esitettiin.
Ei kansanterveyteen pyrkiminenkään.
Kyse oli siitä, että kansallissosialismin ja Führerin palvonnan tuli olla ainoa huume. Suuruudenhullu ja ylimielinen ideologia yli-ihmis-ideoineen ja spektaakkelimaiset hurmoksellista tunnetilaa lietsovat joukkotapahtumat loivat samaa todellisuuspakoista euforiaa, jota kemialliset tajunnantilaa muuntavat aineet saivat aikaan.
Hitlerin kirjassa Taisteluni luki, että maailmanhistorialliset päätökset oli saatava syntymään hurmiollisen ihastuksen tai mahdollisesti hysterian tilassa.
Pelkkä ideologia ei kuitenkaan tahdo tosipaikan tullen riittävään hurmokseen riittää. Silloin vaikutusta tehostettiin farmakologisilla aineilla.
Huumekeittiöinä toimivat tehtaat tuottivat ennennäkemättömiä määriä psykoaktiivisia aineita. Metamfetamiinia toimitettiin armeijalle kuin elintarviketta.
Hysteerisen energisiksi ja ylivireän uhkarohkeiksi huumatut sotilaat eivät nukkuneet, syöneet eivätkä epäilleet toimintansa mielekkyyttä. Alun sotamenestys tehtiin piripöllyisellä armeijalla...
...jota johti vielä pahemmassa huumepäissään houraileva ylipäällikkö.
Sillä Führerinkin raittius oli pelkkää valhetta. Hitlerin henkilääkäri oli ennemminkin hänen henkilökohtainen huumediilerinsä joka järjesti melkoisella speedballilla ”potilaansa” houreiseen todellisuuspakoisuuteen.
”Huumeet pysyivät polttoaineena ja puuttuvan antaumuksen korvikkeena: vahvistusta harhaluuloilleen Hitler sai enää huumausaineista. … edessään aina uusi turha sotatoimi, seuraava trippi... Hän toimi kuin jatkuvassa sumussa. Doupattu kilpaurheilija, joka ei voinut enää lopettaa, kääntyä takaisin ja joka jatkoi vääjämättömään romahdukseen saakka.”Valtakunnan ylipäällikön tärkeimmät päätökset syntyivät houreisessa huumepöllyssä. Vielä sodan loppuvaiheessa, kun maailma ympärillä oli jo hajoamassa, megalomaanisen huumeharhaisessa euforiassaan führer yhä kuvitteli olevansa kulkemassa voitosta voittoon.
Todellisuus alkoi pilkottaa vasta, kun sodan aivan loppumetreillä huumeiden saatavuus estyi.
Hitlerille tapahtui juuri se sama kuin kelle tahansa narkkarille joka ei enää saa annostaan. Vieroitusoireet tekivät huumeriippuvaisesta tutisevan, sekavasti käyttäytyvän ihmisraunion. Se oli jo fyysisestikin kamalaa, mutta kun kemiallinen suoja todellisuutta vastaan oli romahtanut, tällä narkkarilla todellisuuden ja harhojensa välinen kuilu oli tavallista mittavampi.
Maansa ja kansansa tuhonnut kaikkien vihollinen ei keksinyt pakotietä muusta kuin itsemurhasta.
Jotta tämäkin katastrofi saataisi linkitetyksi Raamattuun (niin kuin tässä blogissa tapana on), niin Ilmestyskirjasta 18:23 löytyy kohta, jossa tuomitun ja tuhotun kaupungin yhdeksi synniksi mainitaan ”velhoutesi (joka) villitsi kaikki kansat”.
Kiinnostavaa on, että sana ”velhous” kreikankielisessä tekstissä on ”farmakeia”, joka noituuden lisäksi viittaa myös huumeisiin (noituudessa käytettiin (ja käytetään) usein erilaisia huumaavia taikajuomia toistodellisuuden saavuttamiseksi).
Todellisuudesta vieraannuttavat huumeet siis Raamatunkin mukaan ovat yksi niitä vakavia tuhoa kohti luisuttavia ihmiskunnan vitsauksia.
Natsivaltakunnan tuhosta olen kirjoittanut myös täällä: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2017/03/pahan-jalkeen.html
-Ulla Rautiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti