maanantai 5. marraskuuta 2018

Lippu


Tämän aamun rukous
oli kuin nostettu lippu vuoren laella,
levitetty enkelien (ja ihmistenkin) nähdä.
Kuin leimuava merkkituli yössä,
laulettu laulu, teemasävel joka kiertää vuorten seinämillä
kuin kuuluttavat julisteet,
tunnussana kertomassa kenen riveissä seison.

Sellainen rukous
ei ole pyyntöjä (anna sitä, anna tätä)
ei edes ylistystä tai palvontaa.
Vaan julistus, manifesti, ilmoitus,
allekirjoitus asiakirjassa,
sotilasvala annettuna Ylipäällikölle,
telttavaarnan lyöminen siihen maahan,
johon sieluni on laitettu asumaan.

Sellainen rukous
ei ole tarkoitettu lausuttavaksi (tai laulettavaksi) tähän maahan,
vaan sinne missä enkelit (sekä hyvät että pahat) liikkuvat.
Todistukseksi heille Sielujen Herran, Henkien Isän oikeudesta
pitää kättään kasvojeni edessä,
niin että silmissäni näen
en tätä maailmaa
vaan Hänen käteensä lyödyn merkin.
Sen joka todistaa julki
kuin nostettu lippu, leimuava merkkituli, tunnus ja allekirjoitus
Hänen valtuudestaan
asettaa telttavaarnansa minun sieluuni
ja tehdä sydämestäni Hänen maansa jossa asua.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti