Jumalan Pojan nimi on suomeksi Jeesus. Englantia puhuvat sanovat Tsiisös, arabialaiset Issa ja espanjalaiset Hessus. Raamattua käännettäessä on yleensä nimetkin käännetty kyseisen kielen mukaisiksi. Jotkut nimet alkuasussaan olisivatkin vaikeita toiskielisen yrittää suustansa ulos vääntää. Jo Uuden Testamentin kirjoittaneet tekivät niin. Siellä galilealainen rabbi on selvällä kreikankielellä Ιησους (Iēsous).
2000 vuoden takaisessa Nasaretissa rakentajan poika tunnettiin hepreankielisellä nimellä ישוע. Nimi tarkoittaa “pelastus” ja se äännettin jotenkin siihen suuntaan kuin Jeshua. Tuhansien vuosien takaisesta vokaalivajaasta kirjoituksesta on mahdoton näin jälkikäteen tarkasti tietää, miten sanat siihen aikaan oikeasti äännettiin.
Nimen hepreankielinen kirjoitusmuoto on visuaalisestikin mielenkiintoinen. Hepreankieltä on sanottu ”liekkikirjoitukseksi” koska kauniilla kirjoitustavalla monet kirjaimet muodostavat päällensä liekkikuvia.
Juutalainen (Raamatun ulkopuolinen) legenda kertoo, että liekkikirjoitus syntyi, kun tulenhehkuinen Jumala Siinain vuorella raapusti omakätisesti Moosekselle antamiensa laintaulujen kirjoituksen.
Jeshua-sana ישוע kuvallisesti katsottuna muodostaa seitsemän rivissä palavaa liekkiä.
Siitä tulee paljon mielleyhtymiä. Juutalaisessa pyhäkössä oli seitsenhaarainen lampunjalka, menora, jossa paloi seitsemän liekkiä. Ilmestyskirjassa Jeesus käyskelee seitsemän lampunjalan keskellä (Ilm. 2:1) ja taivaasta näkyy valtaistuimen edessä seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä (Ilm.4:5).
palavan lampunjalan. Siitä voisi ajatella vaikka että kun laitetaan lampunjalka, joka kuvaa seurakuntaa (ainakin Ilm.1:20) ja Jeesus yhteen, niin saadaan pimeyttä valaiseva kokonaisuus. Maailman valkeushan (tai valo, niin kuin alkutekstissä sanotaan) Jeesushan sanoikin olevansa (Joh 8:12).
-Ulla Rautiainen-
Olipa mielenkiintoinen! Juu oikein mielenkiintoinen!
VastaaPoista