lauantai 20. tammikuuta 2018

Ja Jumala loi fantasian


Pohjoisissa maissa on iät kaiket kerrottu kansantarinoita myyttisistä olennoista, selkieistä, hyljeihmisistä. Asuvat meressä, mutta voivat nousta maihinkin. Varsinkin rakkaussuhteista selkieiden ja ihmisten välillä on romanttisia ja traagisia satuja.
Mutta satujahan ne tietenkin ovat. Eihän mitään hyljeihmisiä oikeasti pohjoisen merissä polski.

11 Maaliskuuta 1984 islantilainen kalastusalus uppoaa. Viisi kalastajaa jäävät 5 asteiseen veteen. Siinä kylmyydesssä kuoleman tuleminen lasketaan minuuteissa. Neljä heistä menehtyykin hypotermiaan pian. Yksi, Guðlaugur Friðþórsson ui kuusi tuntia hyisessä vedessä ja maihin päästyään läpimärkänä ja avojaloin kävelee vielä pari tuntia lumista tundraa kaupunkiin.

Miten tämä on mahdollista?
Aluksi kukaan ei uskokaan Gullin tarinaa uintiretkestään, mutta laivan uppoamispaikan todennuttua ihme käy ilmeiseksi. Maailman johtavat hypotermia-asiantuntijat alkavat tutkia miestä. Ilmenee ennenkuulumaton asia: miehen ihonalainen rasvakerros on käytännössä hylkeen rasvaa. Siitä yliluonnolliselta tuntunut kylmyydensieto.
Islantilaiset ovat tehneet tästä tositarinasta elokuvankin Djúpið, The Deep, suomessa esitetty nimellä Syvyys.

Vampyyritarinoissa kerrotaan, että vampyyrinpureman saanut ei vanhene. Jää ikuisesti siihen ikään, jossa silloin oli.

Äskettäin tuli telkkarista dokumenttiohjelma, jossa kerrottiin oudoista lapsista, jotka eivät ikäänny. Yksikin oli elänyt jo parikymmentä vuotta, mutta oli niin henkisesti kuin fyysisesti sama kuin 5 vuotiaana, jolloin kaikki kasvu ja kehitys oli lakannut. Äidillä oli hankaluuksia selittää ihmisille, että tämä viisivuotiaan näköinen onkin oikeasti 22 vuotias.

Satukirjojen kuvissa menninkäisillä, haltioilla ja muilla fantasiaolennoilla on usein suippokorvat. Vainko satukirjoissa – no, elokuvissakin, mutta eihän oikeasti?

Minä kyllä tunnen henkilökohtaisesti ja läheisesti ihmisen, jolla syntyessään oli oikeaoppiset fantasiaolennon suippokorvat. Valitettavasti lääkäri synnytyslaitoksella päätti, ettei kukaan ihminen niin fantastiselta saa näyttää ja leikkasi korvat tavallisen pyöreälaitaisiksi.

On ihmisiä, jotka ovat syntyneet sini-ihoisina, hännällisinä, erikoisilla kyvyillä varustettuna (esim. savant-ihmiset) ja muilla satumaisilla ominaisuuksilla. Yleensä nämä satumaisuudet korjataan (niin kuin ne suippokorvat), mikäli mahdollista, joten fantasiahahmojen näköisiä olentoja ei kuljeskele keskuudessamme niin paljoa kuin mitä niitä syntyy.

Jumalan pilaako?

Ehkä Jumala pitää niin fantasiasta, ihmisten mielikuvituksesta ja luomistamme tarinoista (Jumala on paljon hyväntahtoisemmin kiinnostunut kaikesta mitä teemme kuin mitä ahtaaksi pingotettu uskonnollisuus tahtoo myöntää) että haluaa silloin tällöin tehdä todeksi tarinoitamme ja luo osalle ihmisistä tarinoiden mukaisia ominaisuuksia.
Onhan luovuus se Jumalan ominaisuuksista, jolla hän itsensä ensimmäiseksi ihmiskunnalle esitteli. Ja luovuus jumalallinen ominaisuus, jota hän siksi suosii ihmisissä, Jumalan kuvaksi tarkoitetuissa.

Niin kuin hänkin loi maailman ja sen elämän, niin mekin mielikuvituksessamme luomme maailmoja ja kansoitamme ne keksimillämme olennoilla ja sillä tavalla osin toteutamme Jumalan kuvana oloa ja sitä tietä pääsemme ymmärtämään ja tutustumaan vaikka osin Hänen Luoja-persoonaansa.

Kuten J.R.R.Tolkien Mythopoeija -runosssa (löytyy kokonaisuudessaan kirjassa Puu ja lehti) sanoo: ”Kuten meidät kerran luotiin, me itse yhä luomme”.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti