Deus ex machina

”Hyvä Jumala, ratkaise ongelmat, jotka haittaavat elämääni.”
Yksi varmaan eniten rukoilemiani rukouksia. Varmaan myös vähiten vastauksia saamani rukous.

Ongelmieni ratkaisemisen sijaan Kaikkivalta lähetti tietooni tämäntapaisen tietoiskun:

Apo mēkhanēs theos (ἀπὸ μηχανῆς θεός) on kreikankielinen ilmaisu, joka nykyään tunnetaan paremmin latinalaisessa muodossa deus ex machina. Suomeksi se yleensä käännetään ”jumalakone”.

Termi on peräisin antiikin Kreikan teatterista. Näytelmän juonen sotkeuduttua siihen pisteeseen, ettei siihen enää järjellistä ratkaisua löytynyt, ongelma selvitettiin laskemalla koneistojen avulla näyttämölle jumalia jotka ihmeenomaisesti ratkaisivat mahdottomiksi käyneet tilanteet.

Kerrontataiteessa menetelmää ei kovin arvosteta. Niin kirjallisuudessa kuin näyttämötaiteessa edellytetään juonen etenevän johdonmukaisesti ja tarinan oman sisäisen logiikan puitteissa. Jos tarinan maailmassa on yliluonnollisia tekijöitä, niiden olemassaolosta pitäisi ainakin antaa hyvissä ajoin vihjeitä ja ihmeiden toimia niin, että niillä on yhteyttä teoksessa aiemmin kehiteltyyn juoneen. Sankarin taloudellisia ongelmia ei voi ratkaista yllättävällä kulta-aarteen löytymisellä, ellei tarinan juoneen ole punottu aarteenetsintää eikä vainovihollista lyödä äkkiarvaamatta esiin vetäistyllä aseella, jonka olemassaolosta ei aiemmin mitään merkkiä ollut.

Selittämättömästi irrallisen ja ulkopuolisen tekijän ratkaisu koetaan epäuskottavana, epätyydyttävänä ja merkkinä kirjoittajan mielikuvituksen tyssäämisestä siihen kohtaan ellei tarkoituksena ole nimenomaan tehdä parodiaa. Huumorin lähteenä deus ex machina-juonenkäänteet toimivat kyllä mainioisti.

Ja sitten Kaikkivalta, joka on myös Suuri Tarinankertoja kysyi halusinko todella että Hän kirjoittaisi elämäni parodiaksi, jossa hölmöläisenä törmäilen ja aiheutan ongelmia, jotka Hän sitten ihmeenomaisesti ratkaisisi kuin jumalakone ikään ilman että minun tarvitsisi koskaan selvittää mistä ongelmani johtuvat eikä varsinkaan tehdä mitään elämänmuutoksia, jotka estäisivät vastaavien ongelmien uudelleensyntymisen?

Kysymys oli tietenkin retorinen. Hänellä ei ollut aikomustakaan hyväksyä vastausta: ”Kyllä, haluan että vapautat minut omien tekojeni seurauksista elämään fantastista elämää, jossa mikään mitä teen ei muuta todellisuutta eikä mistään tarvitse oppia mitään.”

Koska, ensinnäkin Kaikkivalta Suuri Tarinankertoja on niin hyvä tarinankertoja, ettei suostu huonoihin juoniratkaisuihin ja toiseksi, koska Hän on tarinankertojan lisäksi Suuri Kasvattaja. Hän on Isä ja minä olen lapsi, jota Hän opettaa. Hyvä kasvattaja opettaa lapselle että elämässä ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” tai ”kun tuulta kylvät, niin myrskyä niität” tai ”minkälaisen hirven hiihdät, semmoisella taljalla makaat”.

Ja kolmanneksi, koska Hän ei ole kone vaan Persoona Jolla On Hyvin Vahvoja Mielipiteitä. Hänen pitää saada olla arkkitehti eikä remonttimies, käsikirjoittaja eikä oikolukija, sisustaja eikä toisten sotkujen siivooja.

Tietysti on ongelmia, joita et ole itse aiheuttanut, mutta niistä ei nyt puhuta tällä kertaa ja ne ovat eri asia, Hän jatkoi opettamistaan. Mutta itseaiheutettuun päänsärkyyn rukous menee näin: "Hyvä Jumala auta minua ymmärtämään, mistä huonoista valinnoistani elämäni ongelmat johtuvat ja muuttamaan tapaani elää niin että näitä ongelmia ei enää pääsisi syntymään".

Siinä, Hän sanoi, on yksi vähiten rukoiltuja rukouksia, mutta myös yksi eniten vastauksia saava rukous.


-Ulla Rautiainen-