Tunsin kerran vanhurskaaksi kutsutun seurakunnan,
jossa heidän omatekemänsä laki oli otettu
Jumalan tahdon tuntemuksen ja ilon paikalle.
He saarnasivat ja lauloivat tulesta.
Mutta se tuli, joka heillä oli,
oli hautarovion tulta
jonka liekehtivässä kidassa unelmani paloivat
vaadittuina uhreina hyödyttömäksi, käyttökelvottomaksi tuhkaksi.
Se tuli ei ollut Jumalasta eikä paholaisesta,
vaan heidän epävarmuutensa ja pelokkuutensa mätä hedelmä.
Ei se nuotio lämmittänyt vilusta jähmettyneitä
eikä sen tulen valo murtanut pimeyttä.
He saarnasivat ja lauloivat tulesta.
Mutta se tuli, joka heillä oli,
oli hautarovion tulta
jonka liekehtivässä kidassa unelmani paloivat
vaadittuina uhreina hyödyttömäksi, käyttökelvottomaksi tuhkaksi.
Se tuli ei ollut Jumalasta eikä paholaisesta,
vaan heidän epävarmuutensa ja pelokkuutensa mätä hedelmä.
Ei se nuotio lämmittänyt vilusta jähmettyneitä
eikä sen tulen valo murtanut pimeyttä.
Sillä siellä kaikki olivat sokeita ja jääsieluisia,
silmät puhkottuina heidän lakiensa keihäillä
ja kylmyys huokuvana sisältä ulos heidän omista kuolleista sydämistään.
He kielsivät meiltä meidän pyyteemme ja tahdon,
mutta nostivat omien sielujensa pyyteet ja tahdon,
oman vallanhimonsa ja ylemmyydentunteensa
palvottavaksi alttariksi.
silmät puhkottuina heidän lakiensa keihäillä
ja kylmyys huokuvana sisältä ulos heidän omista kuolleista sydämistään.
He kielsivät meiltä meidän pyyteemme ja tahdon,
mutta nostivat omien sielujensa pyyteet ja tahdon,
oman vallanhimonsa ja ylemmyydentunteensa
palvottavaksi alttariksi.
Ja oman sukupuolensa
Jumalan sijaiseksi maan päällä
jolle meidän oli kumarrettava
kunnes selkämme murtuivat
eikä heidän enää tarvinnut pelätä
päämme nousevan heidän päänsä tasalle.
Nyt olen päässyt Egyptistä pakoon
mutta faarao on yhä kintereilläni
tarjoten lihapatoja ja kauniiksi maalattuja hautakammioita
nukkua viileää unta hänen epäjumalansa silmän alla.
Edessäni on kivenkolea erämaa
ja tulta ja ukkosta jylisevä vuori
ja Jumala, jonka kasvoja ei kukaan ole nähnyt.
Vai eivätkö he ole halunneet nähdä, eivätkä siksi näyttäneet meillekään?
Hehän halkaisivat Jumalansa puolikkaaksi
julistaen ainoastaan itsensä
Jumalan kuvaksi
peittäen näkymättömiin sen puolen Jumalasta,
jota me olisimme edustaneet
ja niin Hän jäi näkymättömäksi meille kaikille.
Jokatapauksessa on pelottavaa edetä
kun en tiedä olenko niitä,
joilla on lupa nousta vuorelle
vai kuolisinko vuoren koskettamisesta.
Kuka kertoisi miten minulle käy
ennen kuin menen kokeilemaan,
ennen kuin kosketan alinta kiveä?
Ja kuinka luottaisin jos joku kertoisi?
Eivät kuolleista nousseet luota hautaajiinsa
eivätkä meren ylittäneet palaa Egyptiin.
Mitään he eivät minulle opettaneet,
joka auttaisi minua omassa valinnassani.
Silti kosketan vuoren alinta kiveä.
Olen kerran uhrannut väärän jumalan alttarille.
Voin antaa loput nyt ja mieluusti
oikean Jumalan jalkojen juureen.
Kävi miten kävi.
Jumalan sijaiseksi maan päällä
jolle meidän oli kumarrettava
kunnes selkämme murtuivat
eikä heidän enää tarvinnut pelätä
päämme nousevan heidän päänsä tasalle.
Nyt olen päässyt Egyptistä pakoon
mutta faarao on yhä kintereilläni
tarjoten lihapatoja ja kauniiksi maalattuja hautakammioita
nukkua viileää unta hänen epäjumalansa silmän alla.
Edessäni on kivenkolea erämaa
ja tulta ja ukkosta jylisevä vuori
ja Jumala, jonka kasvoja ei kukaan ole nähnyt.
Vai eivätkö he ole halunneet nähdä, eivätkä siksi näyttäneet meillekään?
Hehän halkaisivat Jumalansa puolikkaaksi
julistaen ainoastaan itsensä
Jumalan kuvaksi
peittäen näkymättömiin sen puolen Jumalasta,
jota me olisimme edustaneet
ja niin Hän jäi näkymättömäksi meille kaikille.
Jokatapauksessa on pelottavaa edetä
kun en tiedä olenko niitä,
joilla on lupa nousta vuorelle
vai kuolisinko vuoren koskettamisesta.
Kuka kertoisi miten minulle käy
ennen kuin menen kokeilemaan,
ennen kuin kosketan alinta kiveä?
Ja kuinka luottaisin jos joku kertoisi?
Eivät kuolleista nousseet luota hautaajiinsa
eivätkä meren ylittäneet palaa Egyptiin.
Mitään he eivät minulle opettaneet,
joka auttaisi minua omassa valinnassani.
Silti kosketan vuoren alinta kiveä.
Olen kerran uhrannut väärän jumalan alttarille.
Voin antaa loput nyt ja mieluusti
oikean Jumalan jalkojen juureen.
Kävi miten kävi.
-Ulla Rautiainen-
Hei!
VastaaPoistaAika kovia sanoja ja karmean kuuloista. Missä tuommoinen seurakunta on?
Timo
siis Ulla Rautiainen vastaa:
PoistaNäitä seurakuntia on paljon.
Miehet ja järjestelmään itsensä sopeuttaneet naiset eivät niitä tunnista. Itselle mukavaksi koetusta yhteisöstä ei käsitetä, että kaikilla ei olekaan yhtä mukavaa.
Tämä kertomus ei siis ole yhdestä paikasta, eikä pelkästään yhden ihmisen tunteista, vaan kooste usemmasta ja useamman naisen kokemuksista.
Vaikkakin allekirjoitan kaiken myös kyllä omaksi huudokseni.
Kun käydään keskustelua miesvallan purkamiseksi seurakunnassa, ongelmana on, että keskustelu pidetään niin teoreettisella tasolla, etteivät ne tunteet, se pahaolo, jota naisia alistava järjestelmä aiheuttaa tule kuulluksi eikä huomioiduksi. Puuta ei arvioida hedelmien mukaan, vaan ongelma ratkaistaan piilottamalla pahat hedelmät.
Näissä seurakunnissa naisten väärinkohtelusta kumpuava pahaolo, epätoivo ja vihaisuus on tabu, jota juuri kukaan ei uskalla esittää näkyväksi.
Paitsi minä, jolla ei enää mitään voitettavaa eikä mitään hävittävää seurakuntataholta ole eikä syytä mukauttaa ilmaisuani hyväksynnän saamiseksi.
Siksi toimin niiden vainnettujen naisten äänitorvena, jotka kahdenkeskisissä keskusteluissa ovat tuntojaan minullekin purkaneet tavalla, jota eivät ikinä oman seurakuntansa sisällä rohkenisi tehdä.
Toivon, etä ääneni heidänkin puolestaan tavoittaisi ne, jotka seurakunnissa päätöksiä naisten asemasta tekevät ja herättäisi huomaamaan, mitä nykytilanne saa aikaan.
Ok. Olisi mielenkiintoista kuulla jotain yksityiskohtaisia esimerkkejä kaltoinkohtelusta?
VastaaPoistaKirjoitin itse vastaavan bloggauksen erittäin suuresta ongelmasta joka pesii seurakunnissa.
http://puhdastakultaa.blogspot.fi/2016/12/kirje-eraalle-seurakuntalaiselle.html?m=1
Timo, en voi sanoa suosittelevani linkittämääsi blogitekstiä, vaikka sen tässä julkaisenkin, senverran mielestäni kovasanaista, ylimielistä ja armotonta tapasi lajitella uskovat oikeasti uudestisyntyneisiin ja vähemmän uskovaisiin on. Tehkööt jokainen lukija siitä kuitenkin oman arvionsa.
PoistaMitä tulee kaltoinkohteluesimerkkeihin, olet varmasti tietoinen, että ainakaan vapaiden suuntien seurakunnissa naiset eivät ole samassa asemassa kuin miehet. Jos ei sitä ole tullut merkillepanneeksi, täytyy kyllä aika silmät ja korvat kiinni olla.
Jos naisasia-aihe todella kiinnostaa, siitä olen kirjoittanut mm. myös näissä postauksissa. Sieltä niitä esimerkkejä löytyy:
VastaaPoistahttp://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2017/05/anteeksipyytamisen-synti.html
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/09/vihaisia-naisia-seurakunnassa.html
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/08/maria-magdaleena.html
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2017/02/vihainen-nainen-blogissa.html
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/08/ahasveroksen-morsian.html
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/09/punaisten-lyhtyjen-naiset.html
Hei Ulla, löysin tekstisi nyt täältä. Ensiksi täytyy sanoa, että et onnistunut järkyttämään tällä, mutta pidän tätä hyvin onnistuneena kuvauksena niistä tunnoista, joita tuollainen kohtelu saattaa aiheuttaa. Jos olisin lähtenyt kirjoittamaan vastaavista kokemuksista runoutta, se olisi todennäköisesti ollut vieläkin väkivaltaisempaa.
VastaaPoistaItse toivon, että vielä mukana olevana löytäisin jossakin yhteisössä tapoja vaikuttaa asioihin. Vaikutettavia asioita on paljon, mutta suunta on ainakin selvä: kohti ehjempää, tasapuolisempaa ja vahvempaa seurakuntaa, jolla ei ole tarvetta ratsastaa ihmisten yli - tai jos ajetaan, niin ajetaan sillä konilla silkkisukat jalassa.