… vuotena kun Pilatus on maaherrana ja Kaifas ylipappina.
No nyt meni kuppi nurin siltä nasaretilaiselta että vastustajiltaan.
Jo edellisenä päivänä aiheutti skandaalin, kun kansa intoutui juhlakulkueessa hoosiannaa Daavidin pojalle huutamaan ja kyllä kaikki tietävät mitä se titteli tarkoittaa; Israelin kuningasta olisivat tästä tekemässä.
Ja nyt se rabbi raivostui totaalisesti. Näki temppelissä jotain, joka kiehautti tempperamentin räjähtämään. Rukoushuoneesta on ryövärien luola tullut, pauhasi. Potkaisi veks kyyhkystenmyyjät ja rahanvaihtajat ja paiskoi mööpelit kumoon. Eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta mikä käytännössä keskeytti uhraamistoimitukset eli otti haltuunsa temppelin.
Melkoinen temppu että siihen pystyi. Ei ihme, että pappisylimystö jo tosissaan pelkää, ainakin tympyyntyivät; nyt viimeistään tästä tuli arvovaltakysymys. Että tuo nasaretilainen noin vain, aivan kuin temppelin omistaisi rupesi ominluvin määräämään mitä siellä sai ja mitä ei tehdä. Niin pitelemätön miekkonen etteivät edes temppelivartijat saaneet hillittyä.
Ja kyllähän johtajisto asiaan aikoo puuttua; kohta on villitsijä ristillä, semmoista ylemmässä sisäpiirissä sujettujen ovien takaisissa kabineteissa kuulemma kaavaillaan.
Eikä pelkästään ovien takana; itse asiassa se nasaretilainen julistaa julkisestikin, että varta vasten kuolemaan hän tänä nimenomaisena pääsiäisenä Jerusalemiin tulikin. Mutta sitähän ei fanikuntansa ota kuuleviin korviinsa eikä todesta. Ihmeitä vain ihastelevat.
Mutta temppeliepisodi osoittaa että kuolla ei olisi pakko, jos se nyt siihen menee. Tuolla kansansuosiolla, noilla tilanteenhallintakyvyillä ja ihmeentekovoimillaan voisi oikeasti huudattaa itsensä kuninkaaksi tai ylipapiksi tai molemmiksi, tehdä nyt vallassa olevat papit virkaheitoiksi ja kaapata temppeli pysyvästi haltuunsa. Niin älykäskin on että varmaan osaisi diplomatisoida roomalaisetkin puolelleen.
Mutta kuin valtaa halveksien juuri kun tilanne sen parhaiten mahdollistaisi, ei tilanteeseen tartukaan, vaan kuin mielenosoituksena tallustelee ulos temppelistä ja koko kaupungista jonnein ulkopuolelle öitsemään.
Ihan kuin sillä ilkkuisi, että jos joskus hänet saatte pidätetyksi, niin se ei teidän valintanne ole vaan ihan hänen omansa.
Mutta nyt kun oikein Kirjoituksia tutkii, niin näyttää ettei rabbin näennäinen impulsiivisuus ehkä ollutkaan käsikirjoittamaton maltin menetys: ”Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut”, sanotaan Psalmissa joka kuulemma kuvailee hänen sisäisiä intohimojaan.
Ja onhan tuontapaiselle toiminnalle jonkinmoinen esikuvakin: heittihän Nehemiakin temppeliin majoittuneen Tobiaan huonekalut ulos ja esti sapatinrikkovia kaupustelijoita tulemasta porteista sisään.
Niin että jos kaveri on se, joksi useat jo hänet uskoo, niin mikään häneen liittyvä ei tapahdu sattumalta. Ja silloinhan oikeasti kaikki muut vallankäyttäjiksi itseään kuvittelevat ovat vain lavasteita ja rekvisiittaa hänen ympärillään tai pelinappuloita jossain niin isossa pelissä, että sen siirrot tehdään ihan jossain muualla kuin tässä ajassa ja paikassa.
Myöhempi lisäys niille, jotka eivät paikallistapoja tunne: Miksi teki temppelipuhdistuksen vasta silloin, eikä jo edellisenä päivänä, jolloinkinhan hän jo siellä oli meneillään olevaa menoa katselemassa?
Koska niin kuin Talmudissa mainitaan, kaupustelijat olivat temppelissä vain yhtenä päivänä kerran vuodessa ja juuri siinä ajankohdassa pääsiäisen alla kuin mihin evankeliumitkin tapauksen sijoittavat.
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti