Joskus yllättäen
sielunihme tapahtuu
kun Toinen Todellisuus
siihen etsimättä tai hakeutumatta
murtautuu äkisti ja voimalla
kuin heitetyn keihäänkärjen tunkeutuminen
arkisimman olemisen keskelle
runottomaan hetkeen johon dramatiikkaa ei odota.
Kietoo
kuin käsi päälle laskeutuisi
korkeampaan atmosfääriin,
jossa maasyntyinen tomuruumiini
tuntee ajanalaista haurautta
kuin särkyvää lasia olisi
ja rikkiräsähtäen voisi
hetkessä pölypisrtaleiksi murentua
Läsnäolon Suuren Voiman alla.
Mutta samaan aikaan
henkeni juhlii
ja sieluni riemuitsee
heittäytyen kasvoilleen kumartamaan
sen Ikiaikaisen ja loistavan Majesteetin eteen,
jonka jalkojen juureen ja helmojen liepeisiin
sain kutsun olemaan
tässä odottamattomassa Taivaan syleilyssä.
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti