Verensuudelmassa

Mitä synesteetikolle tapahtuu kun aisteja sekoittava mieli syventyy pohdiskelemaan niinkin toistodellisuuteen kurkottavia aiheita kuin taannoiset kadotuksen kuiluihin ja infernon lieskoihin katsoneet kirjoitukseni ovat olleet?

Tapahtui näin ensimmäistä tästä aihesarjasta kirjoittaessani:

Mikä on tämä selvästi tunnistettava veren haju kaikkialla ympärilläni? Niin vahvana, niin todellisena, niin runsaana että jossain täällä kotonani, talossani, huoneessani on oltava litroittain, lätäköittäin, tulvimalla, hyökymällä, lainehtimassa märkää, virtaavaa tuoretta verta? Syvänpunaisen tulvan paksu suolainen, metallinen haju on kaiken muun peittävää ja kaiken huomion vaativaa. Hurmeen tuntu loiskuu, aaltoilee, laineina vyöryy luokseni, niin todellisena, että voisin uskoa jossain lähettyvilläni ajelehtivan irrallisena tätä suonien sisälle kuuluvaa elämän ylläpitäjää ja paljon – niin paljon ettei se ole mahdollista.
Ei tavallinen kerrostalohuoneisto voi yhtäkkiä peittyä näkymättömän, mutta väkeväntuoksuisen veritulvan alle.

Paitsi silloin...
… kun mielessä pyörivä aihe tarttuu synesteetikon aisteihin ja kääntää ne Toiseen Todellisuuteen
… ja aistimani veren tuoksu onkin
… ei ihmisestä ...ei eläimestä ...ei edes tästä maailmasta
… vaan...
… vaan...
… vaan...
… hyvä tavaton, hyvä Jumala, sinäkö se olet? Sinun Ylistetyn, Palvotun, Taivaasta Lähetetyn, Ylimmän, Puhtaimman, Ainutkertaisen, Taivaallisen Teurastetun Uhrikaritsan puuta pitkin maan tomuun vuodatettua jumalsyntyistä liiton verta, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi...
… joka tässä kokemuksessa laskeutuu päälleni
… kietoutuu kuin syleily ympärilleni
… Jumalan suudelmana
… mikä armo, mikä lahja!

”Ei helvettiä pidä edes ajatella ilman Pelastajan veren suojaa”, sanat syntyvät mieleni sisälle. ”Siksi tämä kokemus.”

… että tietäisin, että se veri on todellista
… että Hänen haavansa vuotavat yhä
… kun Hän pesee maailman syntiä omalla itsellään, omalla sielullaan, oman ruumiinsa verellä
… että ristillä vietetyissä verihäissä Hän liitti ihmiskunnan itseensä
… että Hänen ruumiinsa on se etsitty Graalin malja, joka sisältää Pyhimmän Veren
… maailmankaikkeuden kalleimman, palvotuimman ja ihmeentäyteisimmän aineen
… jonka suojaamana helvetin tilalla on taivas ja ankaran tuomarin sijasta rakastava ja armoaan tulvimalla tarjoava Sielujen Syleilijä, joka kutsuu ihmistä tulemaan Taivaallisen Temppelin kaikkeinpyhimpään, oman sydämensä verikammion sisään.


-Ulla Rautiainen-