keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Anteeksipyytämisen synti


Eilen tuli telkkarista Arman Alizadin Pohjantähden alla -ohjelma, jossa Arman oli lestadiolaisten suviseuroissa. (Tulee näköjään tänään Jimiltä uusintakattauksena, ja kai se Areenastakin löytyy, jos kiinnostaa katsoa.)
Ohjelmassa sivuttiin lestadiolaisliikkeen tuottamia pedofiliakohuja.

”Oli tapauksia, kun hyväksikäyttäjä oli tätä pientä lasta käyttänyt hyväkseen, hän (hyväksikäyttäjä) sanoi: jaksatko sä antaa sedälle anteeksi tämän? Ja tytölle on opetettu pyhäkoulusta asti, että jos joku pyytää anteeksi, pitää antaa anteeksi. Taivaan isäkään ei anna anteeksi, jos et sinäkään anna anteeksi. Tyttö antaa sedälle Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi, niin se setä sanoo että nyt, kun tämä on anteeksiannettu, tästä ei saa enää puhua, ei kenellekään. Ja sitten se asia toistui.” Erkki Hurtig kertoo.
”Onko nämä mennyt poliisin tietoon?” Arman kysyy.
”Suurin osa ei, koska ne on annettu anteeksi.”

Että silleen.

Lestadiolaisliikkeessä naissukupuolen asema on kehno. Johtajuus ja opetustehtävät ovat 100 % miesten hallussa. Paavalin nainenvaietkoonseurakunnassa- ja nainenolkootmiehellealamainenkäsky on otettu tosissaan.
Koska Raamattua halutaan noudattaa kirjaimellisesti.
Tai ainakin niitä kohtia ja sillä tavalla tulkittuna että se mahdollistaa naisten alistamisen.
Muita kohtia ei tulkita yhtä säntillisen kirjaimellisesti.
Esimerkiksi Jeesuksen ohjetta, kuinka kohdella lastenviettelijöitä – myllynkivi kaulaan ja mereen (Matt 18:6) – ei noudateta yhtä kirjaimellisesti.

Minulla on sellainen tuntuma, että naisten alisteisen aseman ja runsaiden pedofiliatapausten välillä on yhteys.

Miesten alamaisuuteen alistettuina ilman valtaa edes omaan sieluunsa ja ruumiiseensa saati yhteisön yhteisiin asioihin naiset käytännössä ovat vajaavaltaisen lapsen asemassa.
Jolloin miesten silmissä ja mielikuvissa näyttävätkin enemmän lapsilta kuin aikuisilta.
Raja lapsekkaiden naisten ja oikeiden lasten välillä hämärtyy.
Ja siinä hämärässä seksuaaliset tunteet kohdistuvat helposti myös lapsiin.

Eikä misogyynisessä yhteisössä tarvitse edes pelätä käryn käyvän. Miehet sopivat keskenään, että syy on aina uhrin, olipa minkä ikäinen tahansa ja törkeinkin raiskaus vain mitätön hairahdus, joka ei miestä opettajan, puhujan ja johtajan arvosta alas keikauta.
Ja kun anteeksiantamiskäytäntö turvaa, ettei poliisillekaan asiasta ilmoiteta, niin mitäpä muuta kuin tuumasta toimeen.
Sitten pyydetään anteeksi ja pöytä on puhdas.
Ja ei kun tekemään sama uudelleen.

Kannattaisi siis miettiä, minkälaista hedelmää naisia alistava teologia tuottaa ja voiko sellainen raamatuntulkinta olla oikeasti oikeaa.




-Ulla Rautiainen-

3 kommenttia:

  1. "raiskattu ex-hellari 1.1.2014 18:08 ... Minua vuosia raiskannut helluntaimies vaipui aina aktin jälkeen polvirukoukseen sängyn viereen ja rukoili Jeesukselta ääneen "erehdystään" anteeksi. Joka kerta hän jossain vaiheessa kertoi, että nyt Jeesus vastasi, häntä ei enää syytetä taivaassa. Minulta hän ei pyytänyt anteeksi, haukkui vain huoraksi, ettei saisi "antaa" miehille, jos ei ole naimisissa. Sen sijaan helluntaimies vannotti, että jos minä Jeesukselta polvirukoiltua ja rukousyhteydssä anteeksisaatua syntiä alan muistella kenellekään, joudun tulimereen. Uskoin kaiken, pidin suuni visusti kiinni."

    VastaaPoista
  2. Miksi Erkki ei ilmoita poliisille niitä "suurin osa ei" tapahtumia? Tällä suurin osa - väitteellään hän leimaa lestadiolaisia täysin perusteettomasti. Pitää olla varmaa tietoa jos noin sanoo ja jos varmaa tietoa on niin poliisin puheille sitten vain, eikö niin? Tuossa on aineksia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ,,poliisiasia.

    VastaaPoista
  3. Sivullisen on aika vaikea mennä poliisin puheille, jos asianosainen itse ei halua kannetta nostaa. Jutun pointti on juuri se, että nämä tekijät manipuloivat uhrinsa vaikenemaan ja silloin ollaan umpikujassa, jos joku haluaisikin asian poliisille viedä.
    Seksuaalirikokset yleensäkin ovat siitä hankalia, että niistä tahtoo jäädä vähän oikeudessa asti pitäviä todisteita. Erkin tai kenenkään muunkaan on siksi turha mennä tekemään poliisille ilmoituksia tietämistään tapauksista, jos kukaan, edes uhrikaan ei suostu todistamaan.
    Erkin väite ei täysin perusteeton ole, näitä tapauksia on kuitenkin jo niin suhteettoman paljon jo tullut todistettavasti ilmi että on selvää niitä olevan piilossa paljon enemmän.
    Kyse kun ei ole joistakin yksittäisistä tapauksista, vaan siitä, mikä on ollut lestadiolaisyhteisön yleinen suhtautuminen näihin tapauksiin. Tekijöiden suojeleminen, todistettavasti tapahtuneiden asioiden kieltäminen ja todistajien leimaaminen valehtelijoiksi ja asian esilleottajien uhkaileminen vaikkapa syytteellä "kiihottamisesta kansanryhmää vastaan" kertoo selvää kieltä, että kysymys on laajemmasta ilmiöstä.
    Jos "anonyymiä" (miksi muuten et rohkene kommentoida omalla nimelläsi) oikeasti kiinnostaa ymmärtää, miten tämä vaientamissysteemi menee, suosittelen lukemaan vaikkapa Johanna Hurtig & Mari Leppäsen kirjan Maijan tarina.

    VastaaPoista