keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Uneksijan uskontunnustus


C.S.Lewis kirjoitti:

”Yritän tässä estää ketään sanomasta mitään niin typerää ajatusta, mitä ihmiset usein sanovat Hänestä: ´Minä todella hyväksyn Jeesuksen suurena moraalisena opettajana, mutta en hyväksy Hänen väitettään, että Hän olisi Jumala´.
Noin ei pitäisi sanoa. Mies, joka olisi vain ihminen ja sanoisi asioita, joita Jeesus sanoi, ei olisi suuri moraalinen opettaja. Hän olisi joko mielipuoli – samalla tavalla kuin joku sanoisi olevansa keitetty kananmuna – tai hän olisi paholainen helvetistä. Sinun pitää tehdä päätöksesi. Joko Hän oli ja on Jumalan Poika, tai mielipuoli tai jotain pahempaa. Sinä voit pitää Häntä hulluna, tai sylkeä Hänen päälleen tai voit kaatua Hänen jalkojensa juureen ja kutsua Häntä Herraksi ja Jumalaksi. Mutta älä sano mitään niin alhaista ja järjetöntä, että Hän olisi vain suuri moraalinen opettaja. Hän ei antanut meille tuota vaihtoehtoa.”

Perinpohjaisia muutoksia vierastava mielenlaatu valikoi Jeesuksen toimista ja opetuksista äärimmäisyydet pois ja maalaa hänestä korrektin harmittoman hahmon, vaikka Uuden Testamentin Jeesus on reipashenkisen hurja ja villi, joka sopii vallitsevia valtarakenteita ja traditioita myötäilevään tekopyhään uskonnollisuuteen kuin kolmikulmapalikka pyöreään reikään.

Hän kumosi uskonnollisten johtajien opetuksia ja määräyksiä. Hän oli röyhkeä kapinallinen – tai sitten tiesi enemmän.

Hän antoi Jumalaa vastaan tehtyjä syntejä anteeksi. Millä valtuuksilla? Anteeksianto on sen oikeus, jota vastaan on rikottu tai jolla on valta langettaa rangaistuksia.

Hän käski seuraajiansa luopumaan kaikesta ja kadottamaan elämänsä hänen takiaan. Toisten elämiä tuhoava narsisti – ellei sitten todella pystynyt tarjoamaan enemmän.

Hän sanoi olleensa olemassa jo parituhatta vuotta aikaisemman Aabrahamin aikana ja ettei ole tästä maailmasta. Harhainen mielipuoli – tai sitten jumalikäinen ”toinen siemen toisesta paikasta”, niinkuin entisajan rabbit messiaasta sanoivat.

Hän sanoi olevansa ainoa tie Jumalan luo. Suuruudenhulluutta – vaiko totta?

Meillä on tässä mies, joka antaa suureellisia lupauksia paratiisipaikoista seuraajilleen ja ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa syöksyy päistikkaa riitautumaan niiden kanssa, jotka toimittavat ihmisiä ristiinnaulittavaksi.

Vastuuton järkiheitto – tai sitten se, jolle kuolema on vain hyvin suunniteltu ryöstöretki tuonelaan hakemaan avaimet pois sen senhetkiseltä hallitsijalta.

Itsetuhoinen valehtelija, joka huijaa seuraajiaan turmiollisilla lupauksilla – tai sitten se, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja joka tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Minä päätin uskoa hänet Jumalan Pojaksi. Todisteitako? Valitan, niitä ei ole antaa. Usko on uskoa, todisteiden jälkeen se olisi tietoa, ja sitä ei hän meille koskaan luvannut.

Ehkä hän ei halunnut meidän tietävän hänen olevan olemassa. Ehkä hän halusi meidän haluavan hänen olevan olemassa. Ihastuvan hänen persoonaansa sellaisena kuin se meille esiteltiin niin ettemme voisi olla haluamatta hänen olevan todellinen. Ehkei hän saa tyydytystä vastentahtoisesta väkisinkiskotusta uskontunnustuksesta. Ehkä hän haluaa rakkautemme ja halumme häneen. Haluaa olla se sydäntäpolttava unelmamme, jota toiveikkain silmin etsimme.

Onhan ihmisen kyky uskoa haluamansa loputon. Kysykää vaikka Skepsis ry:ltä minkälaisiin hullutuksiin ihmiset ovat kykeneväisiä uskomaan.

Sitäpaitsi, minkälainen todiste olisi riittävä? Kaiken voi selittää tyhjäksi, jos ei halua uskoa, ja toisaalta mikä tahansa kelpaa todisteeksi jos haluaa uskoa. Ihmisellä on vahva taipumus havainnoida ympäristöstään vain sen, mikä vahvistaa jo olemassa olevaa todellisuuskuvaa ja muuntaa havainnointiaan uskonsa mukaiseksi. Se, mikä todistaa minulle, ei tekisi sinuun vaikutusta. Minulla on tarpeeksi todisteita vain omaa uskoani kantamaan.

Sitäpaitsi aistimme valehtelevat meille kaiken aikaa. Et ikinä tässä ruumiissasi eläessäsi voi tietää, mikä on todellisinta todellisuutta. Havaitsemamme todellisuus on vain sitä, miksi aivomme ovat muokanneet aistiemme välittämän tarinan. On olemassa ääniä, joita ihmiskorva ei kuule, on olemassa värejä, joita ihmissilmä ei näe, eläimillä on aisteja, joita ei ihmisellä ole. Norsut tiesivät paeta tulevaa tsunamia, ihmiset eivät.

Ja jos aistimme eivät kerro kaikkea, ne myös lisäävät sellaista mitä ei ole. Hallusinaatiot eivät ole harvinaisia. Tämän päivän Hesarissa sanottiin, että tutkimusten mukaan joka kymmenes meistä on kuullut todelliseksi kuviteltuja ääniä, jotka eivät kuitenkaan olleet todellisia. Joka kymmenes? Todennäköisesti vielä useampi. Jos kuulee äänen, jonka alkuperää ei voi tarkistaa, mistä tietää oliko se todellinen? Et edes huomaa harha-aistimusta.

Etkö usko, että aivosi valehtelevat sinulle? Tehdäänpä koe: katso peilin kautta itseäsi silmiin pitkän aikaa. Ovatko kasvosi silmiesi ympärillä sama kuin aloittaessasi? Kukaan ei pysty selittämään, miksi tämä tapahtuu, mutta suurelle joukolle ihmisiä, ehkä kaikille (kaikkia ei ole testattu) kasvot silmien ympärillä tarpeeksi kauan tuijotettua muuttuvat hirviön kasvoiksi.

Toinen koe: sulje silmäsi ja istu tai seiso hiljaa, liikkumatta paikallasi hetki. Mitä tunnet, pysähtyneen liikkumattomuudenko? Aivosi valehtelevat sinulle, kokemuksesi paikallaan pysymisestä on valhetta.

Uskotko omaan kokemukseesi vai tieteeseen?

Tässä on tieteen antamaa faktaa: Maapallo pyörii itsensä ympäri suunnilleen 1600 kilometrin tuntivauhtia ja oman akselinsa ympärikiertämisen lisäksi maa kiertää aurinkoa 107 200 kilometrin tuntinopeudella ja koko aurinkokunta kiertää Linnunradan keskusta 800 000 kilometrin tuntivauhtia ja koko Linnunrata kulkee kohti sitä suurempaa Andromedaa 470 000 kilometrin tuntinopeudella. Eikä tämäkään vielä ole riittävästi, vaan koko tämä suuri systeemi kiitää avaruudessa 2 200 000 kilometriä tunnissa kohti Great Attractor, eli Suuri Puoleensavetäjä-nimistä valtavaa massakeskittymää kohti. Ja vielä tämänkin takana on vielä suurempi voima; Shapley Supercluster, jota kohti kaikki nämä taivaankappaleet ja ihmiset maanpinnalla ovat kosmisella kiitoradalla vääjäämättä syöksymässä.

Jos tuntisit sen vauhdin, jossa koko ajan olet, mielesi räjähtäisi, et pystyisi elämään sen tunteen kanssa. Kysymys kuuluu, mitä kaikkea muuta aistisi jättävät sinulle kertomatta tai kertovat väärin. Et voi oikeasti koskaan olla varma, mikä on todellisuutta ja mikä aivojesi huijaus.

Jos maailma kääntyisi ympäri ja paljastaisi kivisen kuorensa alle kätketyn sisustan ja taivaat aukenisivat ja taivaankappaleet siirtyisivät syrjään näyttääkseen niitä hallitsevan voiman, jos pääsisit kiitämään palavasiipisenä ja korkealla ylitse tuntureiksi poimuttuneen maan, ylitse aaltovuorina kuohuvien merien, ylitse maan reunamien kohti purppurakultaista auringonnousua ja syöksyisit tulena roihuavan tähden liekkiin, ja näkisit edessäsi kohoamassa liekeistä rakennetun valtaistuimen ja sillä istumassa jumalolennon, jonka silmät ovat kuin tulisoihdut hehkuen luomatonta valoa ja jonka kasvojen palavaa kirkkautta maa ja taivas pakenevat, et voisi tietää, olisiko se totta, vai aivojen synnyttämä harha-aistimus.

Loppupäätelmä jäisi kuitenkin sen varaan, mitä haluat uskoa.

Minä haluan uskoa, että Shapley Superclusterin takana on vielä yksi kaikkea muuta suurempi voima, joka vetää koko tätä kaikkeutta luoksensa ja jonka ikuiseen syliin olemme syöksymässä. Sillä voimalla on monta nimeä, minä kutsun sitä voimaa siksi Jumalaksi, jolla on kaikki valta maan päällä ja taivaassa ja joka tuomitsee eläviä ja kuolleita.

Kukako minä olen mitään viisastelemaan? Sillä ei ole väliä kuka minä olen. Olen vain hengittävää tomua. Ruumiin, sielun ja hengen outo sekoitus tämän rautasydämisen tähden päällä etsimässä totuutta ja uskomassa, että Linnunrata, joka nyt on kattonani, on ylösnousemuksen aikana lattia, jonka päältä katson kasvoihin ja silmiin sitä miestä, joka kerran kävi maan päällä muuttamassa aikakaudet ja josta oli tehtävä valinta, uskoako hänet mielipuoleksi, paholaiseksi vai kaatuako Hänen jalkojensa juureen ja kutsua häntä Herraksi ja Jumalaksi.
En ole opettaja, en evankelista, en profeetta, en pyhä. En tiedä enempää kuin muutkaan. Tämä ja tulevat kirjoitukseni ovat vain henkilökohtaisia arvauksia mysteeristä, joka kokonaisuudessaan on liian suuri ihmismielen käsittää. Olen vain uneksija, joka itsepäisesti uneksii, että kaikista maailman vastaväitteistä huolimatta hän sittenkin on Jumala.

-Ulla Rautiainen

3 kommenttia:

  1. Hei
    Hienoa tekstiä mutta värit hankalat lukemiseen. Liian haalia tekstin väri.

    VastaaPoista
  2. saanko kysyä onko teksti luettu mobiililla vai tietokoneella, kun kyseiset pohjat vaihtelee sen verran että muutoksia olisi helpompi suunnitella jos tietäisi kumpaa menee sörkkimään. Hienoa että se tärkein eli teksti oli kuitenkin miellyttänyt.

    VastaaPoista
  3. Vaikuttava kirjoitus, etenkin kirjoituksessa esille tulevat luvut ovat vaikuttavia ja kertovat sanomattomasti ihmisen pienuudesta. Ja silti kuvittelemme olevan kaiken tietäviä, jotkut jopa luulevat olevansa jotain suurta...

    VastaaPoista